Aika lentää siivillä! Taas on hetki vierähtänyt, mutta kokeillaas ynnätä viime viikot yhteen :)
Vuodenvaihteessa nappasin rinkan ja hyppäsin bussiin kohti tapahtumien keskusta Sydneyä. Yksi paikallisista teki mielettömän palveluksen, ja järjesti mahdollisuuden mennä kaverinsa "paatille". Se ei ollutkaan mikä tahansa purkki, vaan 44-jalkainen katamaraani! Fiilis oli mitä parhain, kun he tulivat purjehtien satamaan poimimaan mut kyytiin ;) Iltapäivä meni rentoutuessa ja kyydissä oleviin tutustuen. Omistajat olivat noin 70-v pariskunta, mutta erittäin eläviä ja rempseitä tapauksia! Tosin jälleen aiheutin pientä päänvaivaa kala-allergiallani, mutta onneksi paatista löytyi myös lihaa.
Yöksi ankkuroiduttiin yhteen Sydney Harbourin poukamista. Oli aika hienoa katsella auringonlaskua kannelta laineiden hiljaa keikuttaessa. Yön nukuin kuin tukki, kiitos meri-ilman ja paatin keinunnan. Uuden vuoden aatto aloitettiin uintireissulla kirkkaassa ja lämpöisessä vedessä. Sen jälkeen purjehdimme Oopperatalolle ja sillalle ottamaan muutama kuva. Iltapäivällä kyytiin hypääsi myös pariskunnan aikuinen lapsi kolmen tenavan kera (4,8,10v). Sen jälkeen mentiinkin poukamaan, laskettiin ankkuri alas ja korkattiin kaljat ;) Paikka oli suhteellisen kaukana itse sillasta ja Oopperatalosta, mutta syystä taikka toisesta pariskunta ei halunnut mennä lähemmäs ilotulituksia..
Ilotulituksia oli illan aikana kolme; yhdeksältä lapsille tarkoitettu, 22.30 jonkun taiteilijan maalausta matkiva ja vihdoin keskiyöllä se suurin ja komein <3
Ja kyllä täytyy myöntää, että tällä reppureissaajalla oli tippa linssissä sitä show:ta katsellessa. Viimeinen vuosi kun oli yhtä tunteiden ja tapahtumien vuoristorataa, eikä vuosi sitten käynyt mielessäkään, että tämä(kin) unelma voisi toteutua. Hurja ajatella, että vuoden aikana mm. hyppäsin laskuvarjohypyn, pääsin vihdoin tekemään tv-tuotantoa, suoritin sukelluskurssin, pystyin lomailemaan pari kuukautta ja pääsin Australiaan! Pitäkää siis ihmiset unelmistanne kiinni, sillä ne kaikki voivat todellakin toteutua!!
Vuoden vaihteen jälkeen hengailin vielä päivän Sydneyssä, jonka jälkeen perjantaina koitti paluu arkeen. Vuosi alkoi aika apeissa tunnelmissa, sillä sain ei-niin-hyviä uutisia Suomesta, ja rakasta rakkaampi isotätini nukkui pois. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin maantieteellisen välimatkan auttamatta huomaa. Onneksi kuitenkin nykyajan teknologia mahdollistaa jatkuvan yhteydenpidon..
Mutta eteenpäin, sanoi mummo lumessa -ja niin myös minä päätin toimia. Matalalennosta huolimatta aloin valmistelemaan muuttoa Sydneyyn :) Meidän työpaikkailmoitukseen vastasi päivässä yli 50hakijaa joten seuraajakin löytyi suhteellisen helposti. Nähtäväksi jää mitä paikalliset tykkää uudesta italiaanosta, koska omistajakaan ei kuulemma ymmärrä hänen englantia :D (Ja juuri siksi Pauli hänet halusi, haluaa näpäyttää paikallisia kun ne valitti meikäläisen aksentin olevan vaikeaselkoinen.) ;)
Viimeiset päivät sitten meni pakkaillessa ja rästitöitä tehden. Pääsinpä torstaina vielä punnitsemaan karjaakin, ja vihdoin katselemaan kenguruja!! (On ne vaan niiin ihania!). Perjantaina toinen jyväjemmari vei mut kierrokselle tiluksille, että näkisin vielä useamman Ruun. Tosin kierrokselle lähtö viivästyi, kun heti alkumetreillä löydettiin synnyttävä hieho. Jemmari huomasi, että jotain on vialla ja niinpä "sain" todistaa tapahtuman, jossa vasikka kiskotaan ulos ketjujen ja vinssin avulla. Olen vieläkin sanaton.. Tämän jälkeen onneksi lähdettiin kierrokselle ja kenguruiden katselu auttoi lievittämään syntynyttä traumaa..
Lauantaina pääsin vihdoin perille hostellille morjenstaan Lindaa (ihquu!!). Sunnuntai meni rannalla lojuen ja asunnonmetsästyksessä. Yksi hyvä löytyikin, jotenka tiistaina (huomenna) muutamme keskustaan -ratkaisevassa asemassa oli talosta löytyvät kuntosali, uima- ja poreallas ja oikea sauna! :)
Ja ne työt.. Moni teistä varmaan muistaa miten painotin tekeväni vain tarjoilu/baari/siivoushommia, enkä Todellakaan halua mitään oman alan duuneja? Nooh, pitihän se tämäkin päätös pyörtää. Vasen ranne on ollut nyt kuukauden ajan kipeänä, sen verran sattuu että loppuviikosta piti hommata lääkärin kehotuksesta lastallinen rannetuki, ja päivittäisten kipulääkkeiden määrä on maksimissaan. Eipäs sillä sitten kanniskella mitään lautasia :( Jotenka tänään kävin haastattelussa projektikoordinaattorin paikkaan liittyen, päätös tulee huomenna.
Pikkupossu siis porskuttaa eteenpäin Sydneyssä! Ja nyt voi taas ottaa aurinkoakin, Tumblongissa +43c lämmössä ulkona liikkuminen oli kamalaa, joten +26c tuntuu erittäin miellyttävälle!!
Nauttikaas te nyt lumesta kun sitä on vihdoin sinne Suomeen satanut! Ja te onnelliset ken tätä auringonpaisteessa luette, nautitaan me tästä ;)
Rokkenroll!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti