Aika lentää tekemällä ei mitään

Päättelin jengin kommenteista, että olisi aika kirjoittaa kuulumisia ja jep, onhan viime kerrasta jo vierähtänytkin tovi! Elo tällä välin on ollut mielenkiintoisen tasaista -ei hurjaa biletystä, ei ympäripyöreitä työpäiviä, ei ansioluettelon printtaamista sadoittain. Ei mitään sellaista, vaan ihan vain olemista.

Melbourne on kaunis kaupunki, ja auringon paistaessa upea sellainen! Ihmiset ovat iloisia sadesäälläkin, mutta lämpötilan noustessa hymyjä näkee vieläkin herkemmin -se on ainakin maailmanlaajuinen ilmiö ;) Päivät kuluvat leppoisasti, aamulla kahvia paikallista aamulähetystä katsoen. Sitten lenkille merenrantaan, tai jotain kotiaskareita. Puolenpäivän aikaan lounasta, sitten joko kaupungille tai lähikirjastoon, vähän työpaikkojen katselua, ja lopulta takaisin "kotiin" jossa loppuilta menee telkkaria katsellen ja elämää suuremmista asioista juoruten (top 5: sää täällä/Suomessa, jonkun sukulaisen kuulumiset, millä tasolla ollaan Juice Cubes/Candy Crushissa tai miten Clash of Clans -pelissä menee, millon syödään, mikä reality alkaa ja millä kanavalla). 

En siis voi valittaa, en ollenkaan. Silti pikkuhiljaa levottomuus alkaa nostaa päätään ja touhottaja-Anu kaipailee jotain tekemistä. Tästä vakavina merkkeinä huomioitakoon, että siivoan jotain joka päivä kämpillä. Ja luin innokkaasti jalkapalloilija Zlatanin elämänkerran (joka oli kyllä törkeän hyvä, vaikken niistä seuroista, liigoista saati rangastuspotkuista pahemmin ymmärtänytkään). Ja tulipa koettua sekin, etten jaksanut enää rannalla maata!! (Tosin se saattoi olla vain hetkellinen oireyhtymä joka johtui koko päivän kestäneestä känkkäränkkätuulesta.) Ja olen taas viimeaikoina jaksanut käydä juoksentelemassakin, vauhdilla voitettaisiin korkeintaan taaperoiden 100m kilpailu, mutta silti!

Viime päivinä joulun lähestyminen on alkanut vihdoin näkymään täälläkin. Tien varsiin ja katujen päälle on ilmaantunut joulukoristeita, marketissa joka toinen laulu on jouluaiheinen (jep ihan sama mitä sanotte, mun mielestä niitä on kiva kuunnella!), mainoksissa muistutellaan lahjoista joka käänteessä ja joulupukkeja voi bongailla hyvin hämmentävissä paikoissa. Joulufiilis on tulossa siis täyttä vauhtia, vaikkei lumesta ole tietoa ja tuskailen lähinnä sopivan aurinkorasvan etsinnän kanssa. Tänään sain neronleimauksen tuoreista pipareista, huomenna siis on edessä retki kauppaan aineiden hakuun ja Kokki Kolmosen keittiö pääsee valloilleen ;) Piparimausteseosta täällä ei (ylläri) myydä, joten jos joku tätä lukeva osaa kertoa pomeranssikuoren korvikkeen tai sen englanninkielisen vastineen (bitter orange?) niin otan vihjeet mielellään vastaan.. ;) Yhdet joulunavaus juhlat olisi ollut tänään, mutta jätin väliin vesisateen vuoksi -ehtiihän niitä joululauluja kuulemaan.. :D eiköhän se joulufiilis tule muillakin keinoilla...

Työnhakuun en ole vieläkään oikein kunnolla paneutunut, liekö laiskuus suurin syy tai se, että voin asua edelleen tässä Katin luona. Verkkoja on kuitenkin vesillä vähän joka suuntaan, joten katsotaan nyt jos jostain jotain ilmaantuisi. Edelleen olisi tavoiteena hypätä Sydneyyn uudeksi vuodeksi, joten rahaa olisi hyvä kohtapuoliin tienata :P Ja tällä viikolla vahvistui myös, että Linda (se jonka tapasin alunpein Losissa) tulee kans WH viisumilla tänne tammikuussa!! Jihaa!! Joten pienimuotoista humputtelua voi olla viimeistään ensi vuonna tiedossa.. ;) 

Semmoista tällä erää. Arkisista asioista nauttimista, kirjojen lukemista, nettiyhteyden perässä juoksemista ja kaupungin sykkeestä nauttimista. C'est la vie!

Australia vai Amerikka, missäs mä olenkaan?

Kävelen kadulla. Ympärillä jengi puhuu englantia. Ohitan Vodafonen ja 7elevenin liikkeet. Aurinko paistaa, nurmikko vihertää ja tien varsia koristavat kauniit palmut. Ravintoloissa tarjoilijat tervehtivät iloisesti sisääntullessa, tutkailen hintoja ja muutan mielessäni dollareita euroiksi. Ei siis ihme, että viime päivinä en ole ollut ihan varma olenko nyt varmasti tullut Australiaan vai olenko sittenkin päätynyt jälleen Losiin :) 

Pikkuhiljaa erojakin on tullut huomattua. Täällä julkisilla liikkuminen on ihan normaalia, joskin tarkkana saa olla, että hyppää oikeaan ratikkaan / bussiin. Kun on se vasemmanpuoleinen liikenne, eli pysäkit on "väärällä puolella" tietä. Jo jalkakäytällä on oltava tarkkana kuin porkkana, suomalaiseen tyyliin kun tuppaan harhautumaan kadun oikeaan reunaan joka väistämättä johtaa yhteentörmäykseen vastaantulijan kanssa, tai ainakin äkäisiin katseisiin.

Ravintolassa maksat vain sen hinnan mikä menussa lukee, piristävää! Ainoat matemaattiset laskutoimitukset tulee siis tehdä valuuttakertoimien kanssa ja tietenkin loppusummaa pohtiessa. Tarjoilija ei ole koko ajan sama, vaan henkilö voi vaihtua joka vaiheessa; yksi tyyppi ohjaa pöytään, toinen ottaa juomatilauksen, kolmas tuo juomat,neljäs ottaa ruokatilauksen ja taas uusi kyyppari tuo ruoat. Loppusilauksena laskun maksu -se tuodaan pöytään, mutta kuuliainen kansalainen kävelee ovensuussa sijaitsevalle kassalle maksamaan laskun.

Ja sitten säähän.. Ensimmäiset päivät oli järkyttävän kylmiä! Näin ollen myös tämän kaupungin "aina aurinkoista ja lämmintä" myytti on tuhottu! ;) tosin annettakoon anteeksi, vastavuoroisesti ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja avuliaita, joka lämmittää mieltä. Ja kaikki ovat samaa mieltä, kesä on käsittämättömän myöhässä, ei tähän aikaa pitäisi enää olla kylmä! Ja joo, täällä puhutaan kesästä joulu-helmikuun välisenä aikana, toistaiseksi tämä muutos on ollut aivoilleni liikaa, joten puhun talvesta.

Palvelusta vielä -perjantaina selvisin puolikuntoisena kaupungille, ja jo tunnin sisällä siitä mulla oli kaupungin kartat, toimiva puhelinliittymä (netillä), pankkitili avattu ja pankkikortit tilattu. Paikallisen terveydenhuollonkin olisin saanut reilaan jos en olisi unohtanut yhtä paperia kämpille. Veronumeron voi näppärästi hakea netistä ja alkoholitentin varaaminen onnistui parissa minuutissa. Eli hippasen helpompaa kuin A-maassa!

Muuta en vielä pahemmin touhuillut. Tiistaina Balilta lähtiessä päälle puski ruokamyrkytys, jonka jälkimainingeissa kärvistelin tämän viikon. Oli kyllä vähän erilainen ensikosketus maahan kuin olin odottanut -yölennon lähdettyä yläilmoihin meikäläinen suunnisti koneen vessoihin, eikä sen jälkeen juuri istumapaikalla ollut ennen laskeutumista. Siihen siis meni koko yö, joten 0 tuntia nukkuneena polla oli sekaisin kuin vaatekaappini. Australian tulli oli onneksi lähinnä vitsi ja pääsin nopeasti terminaaliin. Siellä vastassa oli sateinen ja kylmä Melbourne (+14c!?!) joten nukuin lähtöaulassa kunnes Kati pääsi töistä ja pääsin makoilemaan (ehtiihän tuolla kaupungilla kiertelemään)..

Katin & Benin uunituore kämppä on urbaanilla alueella, jonka täyttää lukemattomat pikku kahvilat, raflat, pubit ja reppureissaajat. Ruoka on hyvää ja joka päivä jossain tarjouksessa, joten ulkona syöminen ei käy liiaksi kukkaron päälle. Netti täällä toimii vielä huonommin kuin Balilla, eikä Wifiä ole tarjolla about missään, mutta eihän mikään ole täydellistä. 

Loppuviikosta pääsin näyttelemään lähes täydellisyyttä hipovaa ohjeiden lukutaitoani, kun kokosimme Ikean sohvan, tv-tason ja ruokapöydän. Tästä olikin hyvä jatkaa ei-niin-kivaan cv:n käännösurakkaan kun joku urpo oli ottanut väärän muistitikun mukaan. Savotta kuitenkin tuli suoritettua, nyt on ensimmäiset työhakemukset lähetetty ja odotan huomista mielenkiinnolla, josko puhelin vaikka soisi. Muuten ohjelmassa on chillailua, sillä ma&ti säänennuste lupaa aurinkoa ja noin 28c lämpötiloja.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, koittakaa selvitä Eino myrskyn kourista Suomessa, muualla olevat voivat tehdä kuten minä ja olla iloisia omasta sijainnistaan ;)

Olemisen ihanuus

Viikot vierii ihan liian nopeasti! Tänään se iski, nyt pitää taas pakata rinkka, kaivaa astetta lämpimämmät kuteet esille ja lähteä jatkamaan matkaa.. Olisihan tätä joutenoloa voinut vielä muutaman viikon jatkaa, vaikka olenkin superinnoissani edessä odottavasta Australiasta ;)

Lämpötilan viilentyminen ei välttämättä ole niin paha juttu -täällä en kyllä ole voinut edes astua ulos ilman, että vaatteet on litimärät hiestä. Ainoat ulkoisesti käytetyt "aineet" ovat olleet aurinkorasva ja kosteusvoide -meikit, hiuslakat ja muut turhakkeet ovat saaneet olla rauhassa laukussa ;) 

Mutta niin, mitä on tullut tehtyä? Viimeinen viikko viuhahti ohi kuin varkain. Keskityin löhöilyyn ja hengailuun Lindan ja perheen kanssa -ei voi valittaa! Viikon aktiviteetit keskittyivät syömiseen, löhöilyyn altaalla ja nukkumiseen. Keskiviikkona käytiin sisämaassa Ubudissa, jossa reissun kohokohta oli apinametsä (joka oli kyl hauska, vekkuleita otuksia noi apinat). Safkapaikoista voin suositella Nauhgty Nuri's ravintolan suussa sulavia ribsejä, ja Nirvana raflaa, jossa ruoka oli suht edullista ja hyvää.

Eniten tästä paikasta jää mieleen turismin selkeä vaikutus paikalliseen elämään -ero turismialueilla ja "paikallisten" alueilla on räikeä. Turistialueilla voi syödä ruokaa joka puolelta maailmaa, bilettää eurooppalaisen musiikin mukaan, shoppailla käsittämättömän turhaa krääsää törkyhinnoilla ja ostaa kulman takaa ihan mitä tahansa (mikäli kauppiaiden huuteluihin on uskominen).

Jokaisessa tarjouksessa on rahastuksen makua, valkoihoiselta yritetään ottaa rahat pois keinolla millä hyvänsä. Pienellä tinkaamisella hinta putoaa yleensä kolmasosaan -vaikka toisaalta tekee pahaa tingata eurooppalaisittain ok hinnoista, jossain kohtaa sitä vain tympiintyy ilmiselvään rahastukseen.

Mutta niin kai se on, että valtaosa näiden elannosta tulee turismista. Ei tarjontaa olisi ilman kysyntää, eikä turisteja yritettäisi rahastaa jossei joku ole joskus maksanut pyydettyjä hintoja.. Ja onhan osa turisteista auttamatta omaa luokkaansa, esimerkiksi joka toisella aussimiehellä on päällä valkoinen hihaton Bintang (kaljamerkki) Bali paita -ihan oikeesti on se ollut ihan pakko ostaa? ;) 

Pikkuisen panikoiden oon kyllä ohimennen kuunnellut aussien englantia, saa nähdä tuleeko ensimmäistä kertaa kunnon kielimuuri vastaan ihan englanniksikin ;) Paikallisten kanssa sen on vielä ymmärtänyt, vaikka osaa nekin kysyä mistä olen kotoisen (puolella silmät pyörii kuin flipperipallot koittaessa keksiä missä Suomi oikein on), sitten kysytään matkustanko yksin, tykkäänkä bilettää, miksi mies ei ole mukana, sitten miksi miestä ei ole. Täytyy myöntää, loppuajasta olen alkanut viihdyttämään itseäni keksimällä hieman eri vastaukset joka kerta :P Harvoin muilla sanoilla edes on väliä, tuntuu, että "jees" ja "nou" vielä ymmärretään, sitten kuulija lähes aina tippuu kärryiltä.. :)

Summa summarum, kyllä mä tämne uudestaan tulen jos vastaan tulee mahdollisuus. Viimeinen päivä tullee kulumaan rannalla tai hotellin uima-altaalla maaten ja nauttien jouten olosta. Ehkäpä ensi blogissa mulla on taas jotain kerrottavaakin, kun pääsen Down Underiin :P

Tsemppiä marraskuun päiviin ja muistakaa ilmoitella itsestänne ❤

Terveisin

Nenämalli 

(palanut nenä ei ole vieläkään parantunut)

Are you afraid of the sharks?

I'm back in Bali! After a fantastic week in Gili Trawangan I took a boat back to main land. The island life is so different from the life here in Bali. It was very quiet, very clean and relaxed athmosphere. The biggest noice there was prayers from the mosque (five times a day!!) and roosters "singing" constantly in the morning (it's bulls**t that they sing only when the sun goes up..). 

However, the biggest thing was absolutely to accomplish Open Water Course in scuba diving! I've been thinking about it for a while but never really had a chance to see if I can really do it. As you may know, I'm very afraid of water and kinda freakin' out every time my face goes under the water (yep, taking a shower is sometimes a real adventure). 

But I'm sooooo happy that I decided to give it a try! My teachers were awesome, A-An and Anna were so professional, calm and willing to explain things over and over again until we understood the point! We spent the first day in the pool, practicing just basic skill such as cleaning the mask and emptying the regulator. Second day we went to our first dive in the sea, and man it was scary and cool! In my opinion we looked hilarious, everyone fighting to find a neutral beyonce and how to swim without moving arms (didn't work that well). But I guess we did ok. And the life over there -it's just breathtaking! Visibility was great (about 25m) so all fishes around us were bright and full of color. We saw snappers, giant turtles, clownfishes, angel fishes, and a baby shark, just to name few. Some of us were lucky and saw a big whitetip tail shark (?), but I was busy just to survive in the back row, so I missed the big fish :( 

Second day was even more fun, since I was starting to get the point and was able to focus more to sealife around me. We went to 18m depth, and were able to spot octopus on the way back up :) ou, and 5 baby sharks, crazy feeling to look at them when they are just about 20cm away from your face.. :D

After those 4dives was time to party, and it was fun night! Ate, danced and drinked a lot ;) following morning I needed to take the boat bact to Bali, that wasn't so fun.. Because of delays the journey took about 7hrs in total. 

Now I'm staying in a hostel in Seminyak. Linda and her relatives came here for a vacation as well, they have a fancy villa where I've been most of the time. It's so nice just chill and enjoy the sun & good company. Yesterday I went to the Double Six beach, hanged out in a cool bar called La Plancha and enjoyed the views ;) I tried to boogie board but that wasn't my thing -I got scraches all over, almost lost my bikini and got bruises to my nose and forehead :D

Today we did a daytrip to Upud, visited in a Monkey Forest (aren't they adorable?!?) and just walked around. Upud looked like a very nice city but I think I'm going to stay close to the beach the rest of the vacation here.. Tomorrow we're going to have a girls' day, heading to spa for some nice massage, manicyre, pedicyre and hair treatments, wuhuu!! Life is so hard every now and then ;)

Wow, long story again, sorry, but I can't help myself :)) hope you're doing fine and I hope I'll hear some news again :)

XOXO

The rednose

Lakaisetko sinä hiekkakäytävän?

Aika palata takaisin Balille. Viikko Gili Trawangilla on ollut erittäin muistorikas ja rentouttava. Saarella ei siis ole mitään moottoriajoneuvoja. Kaikkialle liikutaan pyörällä, kävellen tai hevosvankkureilla. Suurin melu tulee moskeijasta, jonka "jollotus" kuuluu ympäri saaren 5 kertaa päivässä ja kukkojen kiekumisesta (joita on oikeesti ihan joka nurkalla).

Täällä siisteys on todella suuri asia; kaikkialla sisätiloihin mennessä tulee jättää läpsyt ulkopuolelle -siis kaikkialle, esim kauppaan tai ravintolaan mennessä. Jengi lakaisee rappuja ja tietä/pihapolkuja koko ajan, täällä ei asfalttia tunneta eli roskat lakaistaan hiekkatieltä. Mooonta kertaa päivässä.. Niin ja hiekka esim. sukelluskoulun kahvilan alueella tasoitettiin joka välissä haravoimalla!

Ruoka on ollut herkullista, paikallinen ruoka erityisesti eikä niissä ole ollut (ainakaan paljoa) mereneläviä. Paikallinen kertoikin, ettei Lombokin ruoanlaitossa käytetä katkarapu- tai muita tahnoja kuten Balilla.

Sitten se tärkein -meitsi otti ja suoritti sukelluskurssin!! Kurssi oli käsittämättömän hieno sekoitus jännitystä, pelkoa, ihastusta ja wow-hetkiä :) Ensimmäinen päivä vietettiin uima-altaassa harjoitellen laitteisiin kuuluvia perusjuttuja ja teoriaa. Toisena päivänä mentiin sitten mereen, ekat sukellukset oli 12m syvyyteen. Näimme ihan huigean kokoisia kilppareita, kaikenkokoisia ja -värisiä kaloja ja vauvahain! Osa ehti näkemään myös aikuisen hain, itse pyristelin siinä kohtaa "takarivissä" koittaen saada tasapainon kohdilleen, joten iso fisu jäi näkemättä :(

Mutta hauskaa oli! Meitä oli 5 oppilasta, paikallinen opettaja A-An ja eurooppalainen opettajan tutkintoa suorittava Anna. Täytyy vain nostaa hattua, he olivat superammattilaisia, kärsivällisiä ja hauskoja! Kolmantena päivänä käytiin sukeltamassa 18m syvyydessä Vielä kahdessa eri paikassa. Tuolloin pystyin jo nauttimaan nähtävyyksistä eikä koko aika mennyt hengityksen, paineen tasauksen, tasapainon, maskin ja hapen riittävyyyden ajatteluun ;) 

Toisena päivänä hienoimmat hetket oli nähdä lauma pikku haikaloja ja mustekala (joka vaihtaa ihan käsittämättömällä tavalla väriään!). 

Illalla vaihdettiin sitten porukalla vapaalle, syötiin, juotiin ja tanssittiin ohjaajien ja muiden oppilaiden kera. Ja hauskaa oli! ;) Nyt sitten onkin aika hypätä paattiin ja takaisin Balille, jonne Lindan sukulaisineen on tarkoitus saapua. Mielettömät muistot tästä osasta reissua jäi, katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan!