Viimeinen kuukausi

Vappu, toukokuun ensimmäinen päivä. Kalenteri heitti naamalleni karun todellisuuden -viimeinen kuukausi Australiassa vierähti käyntiin. Tuntuu hullulle ajatella, että nyt kun vihdoin on alkanut tottumaan tämän maan tapoihin, pitääkin alkaa miettimään viimeistä lomareissua ja vääjäämättömästi lähestyvää Suomeen paluuta.

Aika täällä Condobolinissa meni nopeasti. Viimeisten viikkojen aikana olen tarjoillut lukemattoman määrän kaljaa, tehnyt drinkkejä, kanniskellut ruoka-annoksia ja tiskannut loputtomalta tuntuvan määrän tiskejä. 

Etenkin viimeiset kaksi viikkoa olivat suhteellisen työntäyteiset. Ensiksi oli pääsiäinen, jolloin kaikki tulivat käymään sukulaisten luona, ja tietenkin ottamaan muutaman oluen heidän kanssa. Pääsiäismaanantai sattui kuitenkin olemaan vapaata, ja pääsin Shaylan kanssa kalaan paikallisten mukaan. Kalastaminen oli kyllä hienoisen erilainen operaatio -meninme paikallisen joen uomaan ja sytytettiin nuotio pitämään hyttyset poissa. Sitten esiin kaivettiin virvelit, joissa oli kuitenkin matokoukut. Syötiksi koukkuun laitettiin juustonpala (jep), syötti veteen ja sitten vapa iskettiin telineeseen odottelemaan kalaa. Vapaan kiinnitettiin pieni tiukukello, jotta saalis huomattaisiin. Tällä kertaa ei kuitenkaan joesta tullut muuta kuin mulkosilmäisiä karppeja, jotka kuulemma ovat syömäkelvottomia. Ne kuitenkin nostettiin maalle ja tapettiin, sillä karpit ovat kuulemma suuri kiusa vedenalaisessa maassa. Päivän lopuksi saatiin vielä pieni oppitunti puuvillankasvatuksesta kun poikkesimme puuvillapellon reunalla. Nytpä tiedän mistä puuvillapallerot muovipusseihin ilmestyvät. ;)

Sitten muutaman välipäivän jälkeen koitti omat synttärit ja Anzac Day (paikallinen veteraanien muistopäivä). Synttäripäivän olin onnellisesti töissä, mutta illalla sitten päädyin baaritiskin toiselle puolelle kallistamaan lasia. Monta kertaa. Ja jotta lopputulos olisi mahdollisimman epämukava, paikalliset intoutuivat tarjoilemaan drinkkejä ja shotteja.. Joista luonnollisesti seurasi infernaalinen krapula! Tämän vuoksi aamulla klo 6.00 tapahtunut Dawn Service seremoniat jäivät sitten näkemättä, ja paraatin seuraaminen muistutti lähinnä kärsimysnäytelmää meikäläisen osalta -suurinta osaa kun näytteli paraatin soittokunta rumpuineen ja säkkipilleineen :D 

Samaan aikaan kun itse kärviskelin sängyn pohjalla, paikalliset ottivat ilon irti alakerrassa. Päivän perinteisiin kuuluu "toss the coin" peli, jossa osallistujat saavat heittää kehiin haluamansa panoksen. Sitten pelin vetäjä laittaa laudanpätkän päälle kolme kolikkoa ja heittää ne ilmaan -jos kaksi kolikoista laskeutuu maahan klaavapuoli ylöspäin, klaavaa veikanneet saivat rahat tuplana, ja tietenkin kruunaa veikanneet menettivät rahansa. Simppeli juomapeli siis, ja voi jeesus sitä juojien määrää! Meikäläinen määrättiin aloittamaan etuajassa työt, joten viideltä baaritiskin taakse hiippaili pieni ihmisraunio vapisevin käsin. Mutta ei auttanut kuin alkaa lentämään, tiskit olivat täynnä janoisia asiakkaita. Jossain kohtaa iltaa pari paikallista päättivät ilahduttaa baarikansaa lurauttelemalla sulosointuja säkkipillistä -ei ollut kaukana etten sännännyt tiskin takaa tunkemaan sitä hiivatin vekotinta alas pillipiiparin kurkusta.. Mutta kuin ihmeen kaupalla siitäkin illasta selvittiin! 

Seuraavat työvuorot meni sitkutellen, maanantaina sain vielä kourallisen idiootteja asiakkaiksi. Arvostus baarimikkoja kohtaan on vain kasvanut entitsestään viimeisten viikkojen aikana, on käsittämätöntä miten idiootiksi ihminen voi muuttua muutaman kaljan jälkeen! Lisämaustetta iltoihin on tuonut myös uusi kokkimme, joka on osoittanut olevansa täysi m**kku. Itse olen onneksi saanut välttää keittiön, mutta hänen ongelmat muiden kanssa heijastuvat väkisinkin myös meikäläiseen -raivostuttavin veto oli se, kun hän oli valittanut omistajalle kuinka paljon henskuruokaan menee kuukaudessa, jonka seurauksena omistaja päätti, ettei kukaan enää saa ruokaa työvuoron aikana. Ja te tiedätte mitä tapahtuu jos minä en saa ruokaa.. :P 

Mutta nyt jäljellä on onneksi enää kolme työvuoroa, niiden jälkeen saan haistattaa pitkät koko paikalle ja lähteä nauttimaan lomailusta :) Autoa en saanut ostettua kaikista yrityksistä huolimatta, joten nyt suunnitteilla on bussilla tehtävä itärannikon turnee, joka alkaa Sydneystä ja päättyy pohjoiseen, Cairnsiin tai Port Douglasiin jos aika riittää. Seurava blogi tulee olemaan jostain päin rannikkoa, riippuen nettiyhteyksistä.

Mutta sitä ennen on aika ottaa ilo irti tästä kylästä, varailla muutama retki matkan varrelle ja hankkiutua eroon työvaatteista ;)

Toivottavasti teillä kaikilla oli mukava vappu, eikä kukaan juonut liikaa simaa ;)

Rokkenroll!

Maaseudun kauniit ja rohkeat

Täällä sitä taas ollaan. Maalla. Tarjoilemassa juomia janoisille (ja niitä riittää!). Ajatus yökerhosta tuntuu vieraalta, samoin kuin ajatus yöllä avoinna olevasta ruokakaupasta, muista kaupoista puhumattakaan. Paikka jossa olen, on noin 3000 asukkaan maalaispitäjä. Kolme viikkoa on nyt täällä vierähtänyt, eikä vauhtia tai vaarallisia tilanteita ole puuttunut ;) Ympäristö on kuin kotona, kylää ympäröivät aakeat pellot ja järvikin löytyy.

Työ itsessään on suht simppeliä -hotellissa on kaksiosainen baari ja ravintola. Baarissa työ on aika perussettiä; juomaa janoisille, Kenopelin kuponkien tarkastamista ja tulostamista, vedonlyönnin hallinnointia ja pelikoneiden voitonmaksuja (täällä niistä voi voittaa paljon, keskivoitto pyörii 300-600 dollarin kulmilla). Ravintolan puolella tehtävänä on tarjoilla ja toimia keittiöapulaisena -ja yllättäen taas tehtäviin kuuluu myös tiskaus. Joka vuorossa. Kaikki ravintolassa tulevat tiskit. Käsin. Ja kaikkihan tietää kuinka paljon rakastan tiskaamista (not!). 

Onneksi keittiössä ei tarvitse olla kuin pari kertaa viikossa. Meillä aloitti uusi kokki samoihin aikoihin kuin minä, ja sain sitten kunnian olla ensimmäisenä tyttönä yksin hänen kanssaan keittiössä. Ja siitähän ei tullut mitään, sillä tyyppi rupesi huutamaan ja aukomaan päätä saman tien kun toinen kokki poistui. Tiedä sitten mikä meikäläisessä erityisesti ärsytti herraa, mutta tuon illan jälkeen mun ei ole tarvinut hänen kanssaan töitä tehdä :D olen siis keittiössä vain kuin toinen meidän kokki on työvuorossa (hih).

Baarin puolella iltaa ilahduttaa yleensä kourallinen vakioasiakkaita. Kuten Tumblongissakin, näillä jokaisella on oma kaljamerkki jota juovat, ja ärsyyntyvät jos sitä ei parin kerran jälkeen muista. Heh. Kummallisuudet on helpompi muistaa, olettekos meinaan kokeilleet juoda hanakaljaa lorauksella kokista tai Spriteä? Näiden mielestä se on täysin normaalia.. Viikonloppua kohti mentäessä illat aina vilkastuvat, vaikkakin itse viikonloppu on taas meillä rauhallisempaa. Tässä kylässä kun on 5baaria, joten paikalliset aina vaeltelevat baarista toiseen päivästä riippuen.

Paikallisista riittäisi kyllä juttua vaikka kirjan verran. Yhteenvetona voisin todeta, että jokainen on joko eronnut, alkoholisoitunut, työtön, syrjäytynyt, entinen tai nykyinen narkki, aboriginaali tai vähintään kahta edellä mainittua yhdessä. Naisia meillä käy suhteellisen vähän, asiakkaat ovat hyvin miesvoittoisia. Ja tietenkin enemmän tai vähemmän pervoja, ikään katsomatta. Onneksi en ihan pienistä hätkähdä, kiitos vain kaikille jätkille jotka olette vuosien aikana opettaneet kuuntelemaan kaikenlaisia juttuja ;) ja vielä suurempi kiitos niille, jotka on opettaneet sanomaan vastaan, joudun kuuntelemaan paljon vähemmän härskejä juttuja kun muutaman kerran olen Anumaiseen tyyliin laukonut takaisin :P

Työkaverit ovat onneksi kaikki ihan jees, pienellä omituisuudella maustettuja luonnollisesti (kukapa meistä ei olisi..). Erityisesti kanadalainen Shayla on tullut läheiseksi, ja hänen kanssa yleensä juoruillaankin lähes päivittäin uusimmista juonenkäänteistä. Sillä niitä riittää! Kuka oli kenenkin kanssa, missä, milloin ja mitä tekemässä ja mitä ehdotuksia on viimeisen kerran jälkeen tullut. Siinä sitä puhuttavaa yleensä riittää ;) Mutta hurtilla huumorilla mennään eteenpäin, kaikki kommervenkit jaksaa naurattaa kun tietää pääsevän täältä pian pois :).

Ja pääsinpäs muutes ajamaan autoakin! Täytyy myöntää, että kyllä suomalaisen sydän hakkasi tuhatta ja sataa kun 6kk ajamattomuuden jälkeen yhtäkkiä pitikin loikata "pelkääjän paikalle" rattiin! Ja ajaa väärällä puolella tietä! Ensimmäisellä kerralla Shayla oli henkisenä tukena mukana (eli karjumassa joka risteyksessä ANU VASEN KAISTA! VASEN!) Mutta hengissä selvisin, ja autokin on edelleen yhtenä kappaleena ;) Ajoharjoituksista innostuneena kävinkin ajelemassa 300km päässä olevassa Tumblongissa, moikkaamassa paikallisia. Ehdin olla perillä vajaa kaksi vuorokautta, mutta hyvä fiilis käynnistä jäi -mukava oli päästä moikkaamaan kaikkia "vanhoja tuttuja". Työtä sen sijaan ei tullut yhtään ikävä, sillä Paulilla oli yhteensä 3 alle25v matkailijaa töissä -ja voi elämä sitä mekkalaa ja meteliä mitä niistä lähti! Ei olisi ollut samanlainen kokemus jos siellä olisi ollut joku muu, siitä olen suhteellisen varma..

Viime viikonloppuna pääsin autojakin katselemaan ja erityisesti kuuntelemaan -täällä oli Condo 750 tapahtuma, joka oli autojen ja pyörien offroad suunnistuskilpailu. (Ja jälleen herätin ihmetystä kanssaeläjissä, sillä eihän tytöt tykkää autoista.. Pah!) 

Nyt on sitten pari päivää aikaa toipua, ennen kuin pääsiäinen tulee matkailijoiden kera. Ja siitä kun selvitään, seuraava perjantai onkin Anzac Day, eli periaatteessa sotaveteraanien muistopäivä -jolloin taas juhlitaan! Sitten pyörähtääkin meikäläisen viimeinen viikko maalla käyntiin, alustavasti olen ajatellut nostaa kytkintä 4.5. kohti itärannikkoa ja kuukauden Lomaa :) auton hankita on edelleen vaiheessa, mutta eiköhän täältä joku purkki löydy sitten kun on pakko, muutamia ehdokkaita on ja odottelen parempien osumien löytymistä.

Eli yhteenvetona voisin todeta, maalaiselämä ei todellakaan ole tylsää, pikkupossu mennä porskuttaa eteenpäin :)

Aurinkoista pääsiäistä sinne Suomeen, laittakaahan kuulumisia tänne päin <3