Loma

Loma. Elämäni ensimmäinen ennalta suunniteltu ja maksettu loma. Kohteina yleisimmät turistipaikat / -nähtävyydet Australian itärannikon pohjoispuolella. Pieni pelko varatessa -miten sitä osaa kulkea valmiin aikataulun mukaan? Missä kohtaa se rupeaa nyppimään -entä jos haluankin jäädä johonkin pidemmäksi aikaa? Nielen kaikki ajatukset, pakkaan rinkan ja hyppään bussiin.

Ensimmäiset päivät menee aikataulusta ressaten, halu kokea taistelee väsymyksen (laiskotuksen) kanssa. Mutta balanssi löytyy. Ehdin tehdä haluamani asiat, mutta löhöilyllekin löytyy aikaa. Mieli alkaa rentoutumaan. Rahatkaan eivät mene niin nopeasti kuin pelkäsin. Havahtuminen -tästähän voi nauttia! Rauha alkaa Byron Baysta. Luontopolku/vaellusreitti vie Australian itäisimpään kärkeen. 

Reissun parasta antia on luonnon kauneus, ne pienet hetket matkan varrella ja omaan itseensä tutustuminen. Se, kun kesken vaellusreitin voi pysähtyä porkkanakakkukahveille kahvilaan sadetta pitämään. Se, kuinka kauniilta voi kuulostaa aaltojen iskeytyminen korkeisiin kallioihin. Tai miten hyvältä voikaan kaupan eineskeksi maistua, kun sen nauttii keskellä metsää? 

Surffaus oli huikea kokemus -voi sitä riemun määrää kun pysyi laudan päällä seisten rantaan asti! Vastaavasti Nimbinin reissu toi mielen täyteen rentoutta, kiitos musiikin ja hippikylän letkeän elämänasenteen. Nelivetoautoilla ajelu hiekkarannalla rokin huutaessa täysillä oli täyttä mannaa sielulle. Hiekkadyyneillä kiipeily oli puhtaasti veemäistä, mutta maisemien ihailun jälkeen alastulo sujui leppoisasti.

Useampaan otteeseen olen istunut pöydän ääressä ja seurannut kun hädin tuskin täysi-ikäiset junnut ottavat ilon irti elämästä. Ja myönnän puistelleeni mielessäni päätä ja miettineeni hymy huulilla -noin meki silloin taidettiin rellestää.. Vaikkakin edelleen saan porukan järkyttymään jos kerron oikean ikäni -yksi brittityttö tokaisi heti takaisin: Ja siis aivan oikeesti hengaat meidän (nuorien) kanssa ja biletät menemään? Niinpä, nuoruus ei ole ikä vaan mielenlaatu.

Vedestä on tullut elinikäinen ystäväni.  Katamaraanille tullessa tuntui kuin olisi tullut kotiin. Alan ymmärtämään purjehtijoita erittäin hyvin. Tänään tuijottelin ulappaa ja ynnäsin unelmaelämääni: Saisi ajella mageella sporttiautolla, asua meren rannalla (jotta aamulahvin voisi nauttia ulappaa katsellen), surffata, käydä purjehtimassa ja snorkailemassa takaisin väliajoin. Päivät menisi tuottajan työssä, joka sisältäisi matkstelua säännöllisin väliajoin. Lomilla sitten voisi tutustua uusiin mantereisiin.

Koti-ikävästä kysyttäessä on vastauksen antaminen aina yhtä vaikeaa. Ikävä on tietysti ihmisiä ja ruisleipää. Nykyään FB:n ja Skypen aikakautena yhteydenpito on niin paljon helpompaa, ettei välimatka tunnu niin suurelle. 

Mutta se oma koti... Koti jossa ei ole pakko alkaa keskustelemaan kämppisten kanssa jos ei ole pakko. Aamukahvin saa juoda juuri siihen aikaan kun haluaa, ja vaikka täydessä hiljaisuudessa. Saa ostaa jääkapin täyteen ruokaa ilman, että puolet tavaroista häviää tai joudut jättämään ne kun rinkka on täysi. Ja jääkaapille pääsee milloin vain. Vaatteet voi ottaa puhtaana hengareilta, eikä ostoksilla joudu miettimään paljonko joku vaate tms painaa / vie tilaa. Kaikkea ei tarvitse pakata minimaalisen pieneen tilaan ja raahata sitten selässä ympäriinsä. Herätessä ei tarvitse kuunnella kahdeksan ihmisen vessakäyntejä. Ei tarvitse tuntea syyllisyyttä kaivaessa muovipussista tavaroita aamutuimaan. Sängyn patjaa ei tarvitse joka ilta kääntää ympäri lutikoiden pelossa. Tyynystä löytyy vain omia hiuksia.. Huoh, niin, sekin aika koittaa kohta..

Mutta ennen kun oman kodin hankkiminen on ajankohtaista, tässä on vielä pari mutkaa käymättä. Vähän lisää snorklaamista luonnon akvaariossa, koaloiden halaamista, krokotiilien etsintä ja sukellus suurella koralliriutalla. Sitten Sydneyyn nauttimaan suurkaupungista.

Nauttikaa ihanat Suomen suvesta ja valmistautukaa loputtomiin jorinoihin Australiasta ;)

Peace and love!!!

Viimeinen kuukausi

Vappu, toukokuun ensimmäinen päivä. Kalenteri heitti naamalleni karun todellisuuden -viimeinen kuukausi Australiassa vierähti käyntiin. Tuntuu hullulle ajatella, että nyt kun vihdoin on alkanut tottumaan tämän maan tapoihin, pitääkin alkaa miettimään viimeistä lomareissua ja vääjäämättömästi lähestyvää Suomeen paluuta.

Aika täällä Condobolinissa meni nopeasti. Viimeisten viikkojen aikana olen tarjoillut lukemattoman määrän kaljaa, tehnyt drinkkejä, kanniskellut ruoka-annoksia ja tiskannut loputtomalta tuntuvan määrän tiskejä. 

Etenkin viimeiset kaksi viikkoa olivat suhteellisen työntäyteiset. Ensiksi oli pääsiäinen, jolloin kaikki tulivat käymään sukulaisten luona, ja tietenkin ottamaan muutaman oluen heidän kanssa. Pääsiäismaanantai sattui kuitenkin olemaan vapaata, ja pääsin Shaylan kanssa kalaan paikallisten mukaan. Kalastaminen oli kyllä hienoisen erilainen operaatio -meninme paikallisen joen uomaan ja sytytettiin nuotio pitämään hyttyset poissa. Sitten esiin kaivettiin virvelit, joissa oli kuitenkin matokoukut. Syötiksi koukkuun laitettiin juustonpala (jep), syötti veteen ja sitten vapa iskettiin telineeseen odottelemaan kalaa. Vapaan kiinnitettiin pieni tiukukello, jotta saalis huomattaisiin. Tällä kertaa ei kuitenkaan joesta tullut muuta kuin mulkosilmäisiä karppeja, jotka kuulemma ovat syömäkelvottomia. Ne kuitenkin nostettiin maalle ja tapettiin, sillä karpit ovat kuulemma suuri kiusa vedenalaisessa maassa. Päivän lopuksi saatiin vielä pieni oppitunti puuvillankasvatuksesta kun poikkesimme puuvillapellon reunalla. Nytpä tiedän mistä puuvillapallerot muovipusseihin ilmestyvät. ;)

Sitten muutaman välipäivän jälkeen koitti omat synttärit ja Anzac Day (paikallinen veteraanien muistopäivä). Synttäripäivän olin onnellisesti töissä, mutta illalla sitten päädyin baaritiskin toiselle puolelle kallistamaan lasia. Monta kertaa. Ja jotta lopputulos olisi mahdollisimman epämukava, paikalliset intoutuivat tarjoilemaan drinkkejä ja shotteja.. Joista luonnollisesti seurasi infernaalinen krapula! Tämän vuoksi aamulla klo 6.00 tapahtunut Dawn Service seremoniat jäivät sitten näkemättä, ja paraatin seuraaminen muistutti lähinnä kärsimysnäytelmää meikäläisen osalta -suurinta osaa kun näytteli paraatin soittokunta rumpuineen ja säkkipilleineen :D 

Samaan aikaan kun itse kärviskelin sängyn pohjalla, paikalliset ottivat ilon irti alakerrassa. Päivän perinteisiin kuuluu "toss the coin" peli, jossa osallistujat saavat heittää kehiin haluamansa panoksen. Sitten pelin vetäjä laittaa laudanpätkän päälle kolme kolikkoa ja heittää ne ilmaan -jos kaksi kolikoista laskeutuu maahan klaavapuoli ylöspäin, klaavaa veikanneet saivat rahat tuplana, ja tietenkin kruunaa veikanneet menettivät rahansa. Simppeli juomapeli siis, ja voi jeesus sitä juojien määrää! Meikäläinen määrättiin aloittamaan etuajassa työt, joten viideltä baaritiskin taakse hiippaili pieni ihmisraunio vapisevin käsin. Mutta ei auttanut kuin alkaa lentämään, tiskit olivat täynnä janoisia asiakkaita. Jossain kohtaa iltaa pari paikallista päättivät ilahduttaa baarikansaa lurauttelemalla sulosointuja säkkipillistä -ei ollut kaukana etten sännännyt tiskin takaa tunkemaan sitä hiivatin vekotinta alas pillipiiparin kurkusta.. Mutta kuin ihmeen kaupalla siitäkin illasta selvittiin! 

Seuraavat työvuorot meni sitkutellen, maanantaina sain vielä kourallisen idiootteja asiakkaiksi. Arvostus baarimikkoja kohtaan on vain kasvanut entitsestään viimeisten viikkojen aikana, on käsittämätöntä miten idiootiksi ihminen voi muuttua muutaman kaljan jälkeen! Lisämaustetta iltoihin on tuonut myös uusi kokkimme, joka on osoittanut olevansa täysi m**kku. Itse olen onneksi saanut välttää keittiön, mutta hänen ongelmat muiden kanssa heijastuvat väkisinkin myös meikäläiseen -raivostuttavin veto oli se, kun hän oli valittanut omistajalle kuinka paljon henskuruokaan menee kuukaudessa, jonka seurauksena omistaja päätti, ettei kukaan enää saa ruokaa työvuoron aikana. Ja te tiedätte mitä tapahtuu jos minä en saa ruokaa.. :P 

Mutta nyt jäljellä on onneksi enää kolme työvuoroa, niiden jälkeen saan haistattaa pitkät koko paikalle ja lähteä nauttimaan lomailusta :) Autoa en saanut ostettua kaikista yrityksistä huolimatta, joten nyt suunnitteilla on bussilla tehtävä itärannikon turnee, joka alkaa Sydneystä ja päättyy pohjoiseen, Cairnsiin tai Port Douglasiin jos aika riittää. Seurava blogi tulee olemaan jostain päin rannikkoa, riippuen nettiyhteyksistä.

Mutta sitä ennen on aika ottaa ilo irti tästä kylästä, varailla muutama retki matkan varrelle ja hankkiutua eroon työvaatteista ;)

Toivottavasti teillä kaikilla oli mukava vappu, eikä kukaan juonut liikaa simaa ;)

Rokkenroll!

Maaseudun kauniit ja rohkeat

Täällä sitä taas ollaan. Maalla. Tarjoilemassa juomia janoisille (ja niitä riittää!). Ajatus yökerhosta tuntuu vieraalta, samoin kuin ajatus yöllä avoinna olevasta ruokakaupasta, muista kaupoista puhumattakaan. Paikka jossa olen, on noin 3000 asukkaan maalaispitäjä. Kolme viikkoa on nyt täällä vierähtänyt, eikä vauhtia tai vaarallisia tilanteita ole puuttunut ;) Ympäristö on kuin kotona, kylää ympäröivät aakeat pellot ja järvikin löytyy.

Työ itsessään on suht simppeliä -hotellissa on kaksiosainen baari ja ravintola. Baarissa työ on aika perussettiä; juomaa janoisille, Kenopelin kuponkien tarkastamista ja tulostamista, vedonlyönnin hallinnointia ja pelikoneiden voitonmaksuja (täällä niistä voi voittaa paljon, keskivoitto pyörii 300-600 dollarin kulmilla). Ravintolan puolella tehtävänä on tarjoilla ja toimia keittiöapulaisena -ja yllättäen taas tehtäviin kuuluu myös tiskaus. Joka vuorossa. Kaikki ravintolassa tulevat tiskit. Käsin. Ja kaikkihan tietää kuinka paljon rakastan tiskaamista (not!). 

Onneksi keittiössä ei tarvitse olla kuin pari kertaa viikossa. Meillä aloitti uusi kokki samoihin aikoihin kuin minä, ja sain sitten kunnian olla ensimmäisenä tyttönä yksin hänen kanssaan keittiössä. Ja siitähän ei tullut mitään, sillä tyyppi rupesi huutamaan ja aukomaan päätä saman tien kun toinen kokki poistui. Tiedä sitten mikä meikäläisessä erityisesti ärsytti herraa, mutta tuon illan jälkeen mun ei ole tarvinut hänen kanssaan töitä tehdä :D olen siis keittiössä vain kuin toinen meidän kokki on työvuorossa (hih).

Baarin puolella iltaa ilahduttaa yleensä kourallinen vakioasiakkaita. Kuten Tumblongissakin, näillä jokaisella on oma kaljamerkki jota juovat, ja ärsyyntyvät jos sitä ei parin kerran jälkeen muista. Heh. Kummallisuudet on helpompi muistaa, olettekos meinaan kokeilleet juoda hanakaljaa lorauksella kokista tai Spriteä? Näiden mielestä se on täysin normaalia.. Viikonloppua kohti mentäessä illat aina vilkastuvat, vaikkakin itse viikonloppu on taas meillä rauhallisempaa. Tässä kylässä kun on 5baaria, joten paikalliset aina vaeltelevat baarista toiseen päivästä riippuen.

Paikallisista riittäisi kyllä juttua vaikka kirjan verran. Yhteenvetona voisin todeta, että jokainen on joko eronnut, alkoholisoitunut, työtön, syrjäytynyt, entinen tai nykyinen narkki, aboriginaali tai vähintään kahta edellä mainittua yhdessä. Naisia meillä käy suhteellisen vähän, asiakkaat ovat hyvin miesvoittoisia. Ja tietenkin enemmän tai vähemmän pervoja, ikään katsomatta. Onneksi en ihan pienistä hätkähdä, kiitos vain kaikille jätkille jotka olette vuosien aikana opettaneet kuuntelemaan kaikenlaisia juttuja ;) ja vielä suurempi kiitos niille, jotka on opettaneet sanomaan vastaan, joudun kuuntelemaan paljon vähemmän härskejä juttuja kun muutaman kerran olen Anumaiseen tyyliin laukonut takaisin :P

Työkaverit ovat onneksi kaikki ihan jees, pienellä omituisuudella maustettuja luonnollisesti (kukapa meistä ei olisi..). Erityisesti kanadalainen Shayla on tullut läheiseksi, ja hänen kanssa yleensä juoruillaankin lähes päivittäin uusimmista juonenkäänteistä. Sillä niitä riittää! Kuka oli kenenkin kanssa, missä, milloin ja mitä tekemässä ja mitä ehdotuksia on viimeisen kerran jälkeen tullut. Siinä sitä puhuttavaa yleensä riittää ;) Mutta hurtilla huumorilla mennään eteenpäin, kaikki kommervenkit jaksaa naurattaa kun tietää pääsevän täältä pian pois :).

Ja pääsinpäs muutes ajamaan autoakin! Täytyy myöntää, että kyllä suomalaisen sydän hakkasi tuhatta ja sataa kun 6kk ajamattomuuden jälkeen yhtäkkiä pitikin loikata "pelkääjän paikalle" rattiin! Ja ajaa väärällä puolella tietä! Ensimmäisellä kerralla Shayla oli henkisenä tukena mukana (eli karjumassa joka risteyksessä ANU VASEN KAISTA! VASEN!) Mutta hengissä selvisin, ja autokin on edelleen yhtenä kappaleena ;) Ajoharjoituksista innostuneena kävinkin ajelemassa 300km päässä olevassa Tumblongissa, moikkaamassa paikallisia. Ehdin olla perillä vajaa kaksi vuorokautta, mutta hyvä fiilis käynnistä jäi -mukava oli päästä moikkaamaan kaikkia "vanhoja tuttuja". Työtä sen sijaan ei tullut yhtään ikävä, sillä Paulilla oli yhteensä 3 alle25v matkailijaa töissä -ja voi elämä sitä mekkalaa ja meteliä mitä niistä lähti! Ei olisi ollut samanlainen kokemus jos siellä olisi ollut joku muu, siitä olen suhteellisen varma..

Viime viikonloppuna pääsin autojakin katselemaan ja erityisesti kuuntelemaan -täällä oli Condo 750 tapahtuma, joka oli autojen ja pyörien offroad suunnistuskilpailu. (Ja jälleen herätin ihmetystä kanssaeläjissä, sillä eihän tytöt tykkää autoista.. Pah!) 

Nyt on sitten pari päivää aikaa toipua, ennen kuin pääsiäinen tulee matkailijoiden kera. Ja siitä kun selvitään, seuraava perjantai onkin Anzac Day, eli periaatteessa sotaveteraanien muistopäivä -jolloin taas juhlitaan! Sitten pyörähtääkin meikäläisen viimeinen viikko maalla käyntiin, alustavasti olen ajatellut nostaa kytkintä 4.5. kohti itärannikkoa ja kuukauden Lomaa :) auton hankita on edelleen vaiheessa, mutta eiköhän täältä joku purkki löydy sitten kun on pakko, muutamia ehdokkaita on ja odottelen parempien osumien löytymistä.

Eli yhteenvetona voisin todeta, maalaiselämä ei todellakaan ole tylsää, pikkupossu mennä porskuttaa eteenpäin :)

Aurinkoista pääsiäistä sinne Suomeen, laittakaahan kuulumisia tänne päin <3

Formula 1 -extra ja tulevaisuus

Vihdoin koitti päivä, jolloin piti pakata kimpsut ja kampsut, saapastella lentokentälle ja lähteä ihmettelemään formulahuumaa :). Edellinen ilta (yö) meni projektin päätöskonsertissa ja erityisesti hyvin kosteissa jatkobileissä, joten aamulla vuokraisännän tullessa hakemaan avaimia klo 7.15 (törkeä aika!), vastassa oli suhteellisen huteran oloinen asukki.. Onneksi operaatio ei vaatinut aivotyötä, avaimet isännälle ja takuuvuokrasetelit käteen, sitten viimeiset halit Lindan kanssa ja takaisin sängyn pohjalle. Yhdentoista aikaan oli pakko kerätä se suomalainen sisu kasaan ja aloittaa operaatio pakkaaminen. (Ja voin luvata, etten enää matkusta krapulassa, enkä varsinkaan jätä pakkaamista huonovointiseen aamuun!!.) 

Tuskaisten tuntien jälkeen ihme kyllä lähes kaikki tavarat oli rinkassa ja repussa. Loppuhetken paniikissa sain ilmoituksen lennon olevan myöhässä 1,5h, joten saatoin istahtaa vielä hetkeksi alas vetämään henkeä. Ja olihan se melkoinen kokemus toikkaroida lentokentällä, kun aivot eivät toimineet ja kädet tärisi kuin vanhuksella ;). Mutta perille pääsin suloiseen Melbourneen! Jännä, miten kaikki vaikutti olevan hyvin tuttua, vain ratikkapysäkki oli hetkisen hukassa.. ;) Kylmä siellä kylläkin oli, Katille ja Benille päästessä olin aivan jäässä, mutta toisaalta hikinen tavaroiden kantamisesta (darrassa). 

Mutta ne Formulat!! Albert Parkin alue oli hyvin lähellä St. Kildaa jossa majailin, joten sain ilokseni herätä autojen kaukaiseen pärinään! Pitihän sitä sitten heti perjantaina päivällä lähteä taivastelemaan, ilma oli mitö mainioin ja mieli kevyt loman ansiosta. Kuten aiemmin Naamakirjasta saattoi huomata, päätin hemmotella itseäni ja ostaa pykälää paremman lipun. Ja se kannatti!! Olihan siellä ympäriinsä kaikkea mahdollista tekemistä (esiintyjälavoja, kaljatelttoja, ravintoloita, stunttiryhmiä jne), mutta kyllähän ne autot vei taas meikäläisen koko huomion ;). Ensimmäisenä päivänä kävin katsastamassa pääsuoran pitkän puolen hyvien näköalapaikkojen kannalta, lauantaina kiertelin toisen pitkän sivun -kuitenkin parhain näkyvyys ja tunnelma löytyi sieltä Premium -alueelta. Siellä oli tuolilatsomo, oma baari, vessat ja tärkeimpänä hyvä näkyvyys kaarteisiin 14,15&16 eli viimeisiin käännöksiin ennen maalisuoraa.

Kolmen päivän aikana sain siis seurata autourheilua oikein olan takaa -F1 autojen lisäksi radalla ajoivat julkkikset Mazdan autoilla (josta sai parhaat naurut, tyypeillä kun ei ollut mitään ymmärrystä kilpa-ajosta), Australian suosituin autosarja V8 ja Porchen kilpaluokka. Itse F1 oli tietenkin se hienoin seurattava, mutta äänet oli todellakin paljon pienemmät mitä olin odottanut! Niistä V8 autoistakin lähti paremmat saundit, joten ymmärrän kyllä ympärillä olleiden pitkäaikaiskävijöiden kovan pettymyksen. Mutta desipelien puutteesta huolimatta kokemus oli vailla vertaa, ja suosittelen sitä ehdottomasti kaikille vähintään kerran elämässä, jos vain mahdollisuus löytyy!!

Sitten koitti maanantai, arki ja paniikki -mitä sitä sitten tekisi?!? Päivän tutkittua eri vaihtoehtoja päädyin hyväksymään jo aiemmin tarjotun työpaikan -vaihteeksi maaseudulle (tällä kertaa vielä syrjempään), tarjoilemaan, baaritiskin taakse ja maatilahommia tekemään. Paikka on joku pieni piskuinen maalaispitäjä, mutta asukasluvun pitäisi olla lähempänä 5000 asukasta, eli aikamoinen metropoli edelliseen verrattuna. ;) Tarkoitus olisi tehdä mahdollisimman paljon töitä toukokuun alkuun asti, ostaa auto ja viettää viimeinen kuukausi ajellen itärannikkoa pitkin pohjoisimpaan kolkkaan asti. Pelottavaa ajatella, että Suomeen paluu on alle kolmen kuukauden päästä -niin monta paikkaa olisi vielä näkemättä ja kokemuksia kokematta! Tosin vielä en huomisesta huolehdi, katsotaan ensin missä vaiheessa pääsen krokotiileja moikkaamaan :)

Aurinkoa kaikille maaliskuun päiviin! Ja muistakaas taas laitella niitä kuulumisia tännekin päin!! :)

(Seuraavassa jaksossa paljastuu, miten maalaiselämä sujuu suurkaupungin jälkeen.)

Suloinen sekava Sydney

Neljä kuukautta on vierähtänyt siitä, kun hoipertelin lentokoneesta ulos Melbournen lentokentällä, ja Sydneyssäkin ehdin viettämään lähes kaksi kuukautta! Huimaa! 

Pikkuhiljaa vääränpuoleiseen liikenteeseen on alkanut tottua. Bussipysäkit löytyy rutiinilla, eikä liikenneympyrät aiheuta suuria sydänkohtauksia. Bussikuskeille kiukuttelukin on vähentynyt, kun olen hyväksynyt tosiasiat; kaupunkialueella on pakko olla etukäteen ostettu lippu, ja bussit nyt vain ovat yhtä luotettavia kuin VR:n junat.

Rusketuksen häviämisenkin olen hyväksynyt. Ulkoprojektien aikana kun saa ulkona hikoilla 6-8h, ei vapaapäivien vesisateet tunnu maailmanlopulta. Eiköhän sitä aurinkoa ehdi vielä näkemään ;) sateita on kyllä viime viikkoina riittänyt kiusaksi asti, huomaa kesän olevan loppusuoralla.

Työ on yllättäen päässyt taas haittaamaan vapaa-aikaa. Loppua kohti projektien määrä lisääntyi, ja vauhti sen kuin kiihtyi loppua kohti. Onneksi projektit oli hauskoja, ja työn jäljen pääsi heti konkreettisesti näkemään. Tämän kokemuksen jälkeen tosin hetkeen ei tekisi mieli työskennellä Aussien kanssa, oman tiimin jäsenten laiskuus ja hitaus on kyllä ollut ihan käsittämätöntä! Ja se asenne... Päivän aikana eniten kuullut lauseet työkaverilta oli "Mulla on nälkä", "mulla on huono olo", "mua väsyttää", "joko voidaan lähteä kotiin".. Mutta siinä ne projektit kuitenkin tuli tehtyä!

Ja tämän jälkeen osaan arvioida maalattavien pintojen maalin tarpeen, keksiä vaikka mitä luovia rakennelmia trukkilavoista, ja pelata entistä paremmin pakettiauton pakkamistetristä ;) 

Sydneyä ehdin onneksi edes vähän kiertämään! Kaikki tärkeimmät turistipaikat tuli katsastettua, samoin rantaviivaa pitkin päästiin yhtenä päivänä ajelemaan. Ja mahtuihan mukaan myös baari-ilta taidegalleriassa, pizza piknik keskuspuistossa, ystävänpäivä intialaisittain (Linda messis), ja tietty Soundwave 2014 festarit!! (Jossa Green Day oli suvereenisti ylivoimaisen paras livebändi, Kornin seuratessa tiiviisti kannoilla). Kokemus Sydneystä siis oli päätä huimaavan nopea, mutta hauska!

Rannelastan pystyin vihdoin viimeisen viikon aikana jättämään pois (joka luonnollisesti aiheutti pientä naljailua töissä siitä, oliko ranne oikeasti kipeänä ollutkaan..) ;) Kuten vauhdikkaaseen (kömpelön ihmisen) elämään kuuluu, kroppa on täynnä naarmuja ja mustelmia, mutta eikös ne vain kerro eletystä elämästä?

Kaiken kaikkiaan Sydney oli hauska kokemus, mutta mikäli kaupunkiin vielä palaan, haluan hakeutua ennemmin rannan läheisyyteen asumaan. Pari viikkoa asfalttiviidakon ytimessä olisi riittänyt, edelleenkin olen sitä mieltä, että New York on ainoa paikka jossa voisin asua pidempään pilvenpiirtäjien keskellä :) Niin ja mikä vielä tärkeämpää, jatkossa pyrin kyllä asumaan edes omass huoneessa! Omaa asuntoa osaa taas ihan eri tavalla arvostaa tämän kokemuksen jälkeen..

Suru puserossa jouduin kuitenkin kaupungista lähtemään, sillä Linda löysi itselleen työpaikan, johon piti tehdä kolmen kuukauden sopimus. Näin ollen ajatus yhteisestä maaseutuseikkailusta jouduttiin heittämään romukoppaan, ja tästä eteenpäin matka jatkuu taas yksin rinkan kanssa. Saa nähdä, missä seuraavan kerran blogia kirjoittelen, sen näyttää tulevaisuus ;) Hienoja muistoja, paljon uusia tuttavuuksia ja muutaman dollarin rikkaampana lähden siis suuntaamaan kohti uusia elämyksiä!! :) 

Formula extra julkaistaan myös piakkoin, stay tuned ;)

Suurkaupungin sykettä

Mihin nämä päivät oikein katoaa? Pieni tilannepäivitys taitaapi olla taas paikallaan :)

Työt: 

Se ken ei vielä tiedä -sain projektikoordinaattorin paikan! Olen nyt pari viikkoa työskennellyt Optus Rockcorps -yrityksessä, ja vauhtia on piisannut :) Pääajatuksena on saada nuoret osallistumaan vapaaehtoistyöhön -jos he tulevat yhteen projektiin 4h ajaksi töihin, he saavat vastineeksi konserttilipun. Yritys järjestää konsertin sponsorin avulla, ja siis ainoa tapa päästä konserttiin on tehdä vapaaehtoistyötä.

Meikäläisen tehtävä on toimia yhden tiimin koordinaattorina. Johto järjestää meille projektikohteet, jotka ovat vapaaehtois/hyväntekeväisyysjärjestöjen paikkoja. Meidän tehtävä on suunnitella mitä siellä voidaan tehdä neljässä tunnissa, suunnitella projekti ja toteuttaa se. Yleensä paikan päällä työ on maalaamista, puutarhurin hommia ja penkkien/kukkalaatikoiden rakentelua. Me saadaan yksi alue / tehtävä per nenä, jonka toteuttaminen vapaaehtoisten kanssa on sitten meidän tehtävä. Olen nyt jo siis päässyt rakentamaan penkin trukkilavoista, siistimään kukkapenkkejä ja maalailemaan seiniä :D

Suurin tehtävä on kuitenkin paikan päällä vapaaehtoisten valvominen, sillä suurin osa on 17-22v teinejä joilla ei ole mitään hajua esim. miten maalata -aika siis menee ennen kaikkea vahinkojen ehkäisyyn. Itsehän en ole vieläkään ikinä edes pitänyt kädessä porakonetta, joten odotan suurella mielenkiinnolla miten ensi viikon penkin rakennuksen ohjaus tulee sujumaan.. :P

Duuniporukka on ihan kivaa, tosin tiimiin kuuluvat 21v aussi mimmit ovat kyllä oiva esimerkki paikallisten verkkaisesta työtahdista -välillä tekee tosissaan mieli laittaa sähikäinen niiden housuihin ja katsoa osaanko ne edes kävellä nopeasti ;) projekteja on 2/viikko, joten ei meillä pahemmin ole aikaa lorvailuun.

Asuminen:

Muutimme Lindan kanssa kimppakämppään, joka sijaitsee ydinkeskustan vieressä. Meitä on kolme mimmiä samassa huoneessa (kolmas on Japsi, joka ei ole puhunut 4lausetta enempää joten on ihan jees). Muuten kämpässä asuu 4miestä (italiasta, kolumbiasta ja briteistä) joten yksin ei tarvitse koskaan olla.. (Kuinka paljon ihminen voikaan kaivata omaa kämppää?? Tai edes omaa huonetta?!?). Bonuksena mainittakoon partsilta näkyvät kaupungin ilotulitukset, joita on vähintään kerran viikossa.

Vapaa-aika:

On mennyt biitsillä ja kaupungilla hengaillen. Muutaman kerran ollaan ulkoilemassakin käyty, mutta aika vähän koska ensimmäinen täysi palkka tulee vasta kuun vaihteessa ;) Sunnuntaina mennän Soundwave festareille, jossa esiintymässä mm. HIM, Korn, Green Day ja Placebo. Festarit ovat kuulemma täällä superhauskoja -ja parempi ollakin kun päivälippu maksaa "vaatimattomat" 190Aud, eli n. 120€...! Myös Melbournen Formuloihin vievä lentolippu on ostettu, ja enää pitää päättää minkälaisen lipun ostan alueelle (jos jollakin on hyvät suhteet Räikköseen niin saa laittaa Vip -lippupyyntöä eteenpäin!!!!) ;)

Käsi on edelleen kipeä, siihen laitettu kortisoni/steroidipiikki ei auttanut paljoakaan :( Mutta sisulla eteenpäin ja sormet ristissä, että rupeis helpottaan. Täytyypi olla vain iloinen, että kyseessä on vasen käsi -yllättävän hyvin tää elämä ylsikätisenäkin onnistuu :)

Mutta joo, nyt on jo niin paljon tekstiä et taitaa olla parempi lopettaa jauhaminen! Laittakaahan tännekin päin taas niitä kuulumisia, koitan taas kirjoitella vähän useammin :)

Carpe Diem!

My Time in Tumblong

Another month has passed in Australia, and it's time to report what has been happening ;) Time flies when hou're having fun and that totally fits to this month! Christmas, new year and half of January, so let's get started!

Christmas time was "same same but different"; yes we had roasted ham but it wasn't a tradinional finnish meal. Instead of dinner on 24th we had lunch. Worked through the evening since the big day here is 25th (but what a nice evening it was, with all locals!). I went to church but went there in the morning of 25th. Spent the Christmas Day visiting -lunch (cold meats and multible salads) at one place, lazy afternoon at other place (prawns and oysters, luckily they had some meat for me). And only one present to open -thanks to post system that brought all my x-mas presents in January! 

But then: The New Year 2014!! I truly got lucky with this -one local fellow had a friend in Sydney who was going to take his catamaran to Sydney harbour for NYE-and I was able to join them! So on Monday after exhausting bus trip I went to Double Bay harbour, and couple came to pick me up (sailing!!). Afternoon was very chill and relaxed -sailed around the harbour (it's BIG area), went to swim in one bay and ended up to stay in one bay for the night (yes, slept in the boat, how cool is that?). Next morning started with morning swim in the clear (but chilly) water, followed by seiling to the Harbour Bridge and Opera house. Stunning views! Late afternoon we picked more people to come on board (owners' daughter w/ 3kids) and ended up to Rose Bay.

Have to say, we stayed quite far away from the fireworks, but we were able to see all the fireworks in city and beaches as well. They had three different shows and midnight show was definietly worth the wait! Gotta admit, it was quite emotional moment -last year I couldn't think that this dream could actually come true!! And after all mess and drama in early 2013, I am just amazed how many good things has been happening -sky diving, new job in tv production, scuba diving open water course, Australia, work in a country pub and this! So people, never give up dreaming and Never say some dream is impossible to complete <3

Despite great time in Sydney my year started off with sad feelings -got some bad news from Finland, and my loved grandaunt (grandpa's sister) passed away. What comes to her, I know that in the age of 89 it was her time to go, but after beeing very important person to me for my whole life it really hurts to be on the other side of the world..

But life goes on, and I started to get restless (imagine, I have less than 5months to go in down under!). So we put up an add, found a new girl to replace me, and I booked a ticket to Sydney. And finally I was able to see some kangaroos as well!! What a thrilling feeling it was ;) And on Friday many people came to the pub to say goodbye -I even got a super delicious cake from one of them! I am definietly looking forward to go back to Tumblong to visit and say hello for them -great people and great memories!

But finally I am in the city! It was so great to meet Linda again, you remember her? Girl whom I met in LA, visited in Hongkong? She decided to come to Australia with Working Holiday Visa as well!  So hopefully we are able to travel together, so good so far ;) at least the start is good, just in two days we found a shared flat from CBD where we moved in. :) Work? Well... I think I told to you that I am NOT going to take Any serious job, that I'm just going to do some waitering/cafe work/cleaning? Well, it didn't work out that well. I've got increasing pain in my left wrist for 5weeks now. And since that's my waitering hand, I was forced to look other options. But I got extremely lucky, and got a job as a production coordinator!! It is a 6week project and will be done just in time -last consert is 12th of Mar, and Formula 1 event starts in Melbourne on 13th :D 

So that's about it, for now. Meeting new people, getting used to Sydney, looking forward to party a little and most importantly - get many lifelong memories!

Stay tuned, this trip is not over :D

<3 Anu

Ps. Pics available in my finnish blog "uusi vuosi, uudet kujeet" :)

Uusi vuosi, uudet kujeet

Aika lentää siivillä! Taas on hetki vierähtänyt, mutta kokeillaas ynnätä viime viikot yhteen :)

Vuodenvaihteessa nappasin rinkan ja hyppäsin bussiin kohti tapahtumien keskusta Sydneyä. Yksi paikallisista teki mielettömän palveluksen, ja järjesti mahdollisuuden mennä kaverinsa "paatille". Se ei ollutkaan mikä tahansa purkki, vaan 44-jalkainen katamaraani! Fiilis oli mitä parhain, kun he tulivat purjehtien satamaan poimimaan mut kyytiin ;) Iltapäivä meni rentoutuessa ja kyydissä oleviin tutustuen. Omistajat olivat noin 70-v pariskunta, mutta erittäin eläviä ja rempseitä tapauksia! Tosin jälleen aiheutin pientä päänvaivaa kala-allergiallani, mutta onneksi paatista löytyi myös lihaa. 

Yöksi ankkuroiduttiin yhteen Sydney Harbourin poukamista. Oli aika hienoa katsella auringonlaskua kannelta laineiden hiljaa keikuttaessa. Yön nukuin kuin tukki, kiitos meri-ilman ja paatin keinunnan. Uuden vuoden aatto aloitettiin uintireissulla kirkkaassa ja lämpöisessä vedessä. Sen jälkeen purjehdimme Oopperatalolle ja sillalle ottamaan muutama kuva. Iltapäivällä kyytiin hypääsi myös pariskunnan aikuinen lapsi kolmen tenavan kera (4,8,10v). Sen jälkeen mentiinkin poukamaan, laskettiin ankkuri alas ja korkattiin kaljat ;) Paikka oli suhteellisen kaukana itse sillasta ja Oopperatalosta, mutta syystä taikka toisesta pariskunta ei halunnut mennä lähemmäs ilotulituksia..

Ilotulituksia oli illan aikana kolme; yhdeksältä lapsille tarkoitettu, 22.30 jonkun taiteilijan maalausta matkiva ja vihdoin keskiyöllä se suurin ja komein <3

 Ja kyllä täytyy myöntää, että tällä reppureissaajalla oli tippa linssissä sitä show:ta katsellessa. Viimeinen vuosi kun oli yhtä tunteiden ja tapahtumien vuoristorataa, eikä vuosi sitten käynyt mielessäkään, että tämä(kin) unelma voisi toteutua. Hurja ajatella, että vuoden aikana mm. hyppäsin laskuvarjohypyn, pääsin vihdoin tekemään tv-tuotantoa, suoritin sukelluskurssin, pystyin lomailemaan pari kuukautta ja pääsin Australiaan! Pitäkää siis ihmiset unelmistanne kiinni, sillä ne kaikki voivat todellakin toteutua!!

Vuoden vaihteen jälkeen hengailin vielä päivän Sydneyssä, jonka jälkeen perjantaina koitti paluu arkeen. Vuosi alkoi aika apeissa tunnelmissa, sillä sain ei-niin-hyviä uutisia Suomesta, ja rakasta rakkaampi isotätini nukkui pois. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin maantieteellisen välimatkan auttamatta huomaa. Onneksi kuitenkin nykyajan teknologia mahdollistaa jatkuvan yhteydenpidon..

Mutta eteenpäin, sanoi mummo lumessa -ja niin myös minä päätin toimia. Matalalennosta huolimatta aloin valmistelemaan muuttoa Sydneyyn :) Meidän työpaikkailmoitukseen vastasi päivässä yli 50hakijaa joten seuraajakin löytyi suhteellisen helposti. Nähtäväksi jää mitä paikalliset tykkää uudesta italiaanosta, koska omistajakaan ei kuulemma ymmärrä hänen englantia :D (Ja juuri siksi Pauli hänet halusi, haluaa näpäyttää paikallisia kun ne valitti meikäläisen aksentin olevan vaikeaselkoinen.) ;)

Viimeiset päivät sitten meni pakkaillessa ja rästitöitä tehden. Pääsinpä torstaina vielä punnitsemaan karjaakin, ja vihdoin katselemaan kenguruja!! (On ne vaan niiin ihania!). Perjantaina toinen jyväjemmari vei mut kierrokselle tiluksille, että näkisin vielä useamman Ruun. Tosin kierrokselle lähtö viivästyi, kun heti alkumetreillä löydettiin synnyttävä hieho. Jemmari huomasi, että jotain on vialla ja niinpä "sain" todistaa tapahtuman, jossa vasikka kiskotaan ulos ketjujen ja vinssin avulla. Olen vieläkin sanaton.. Tämän jälkeen onneksi lähdettiin kierrokselle ja kenguruiden katselu auttoi lievittämään syntynyttä traumaa..

Lauantaina pääsin vihdoin perille hostellille morjenstaan Lindaa (ihquu!!). Sunnuntai meni rannalla lojuen ja asunnonmetsästyksessä. Yksi hyvä löytyikin, jotenka tiistaina (huomenna) muutamme keskustaan -ratkaisevassa asemassa oli talosta löytyvät kuntosali, uima- ja poreallas ja oikea sauna! :)

Ja ne työt.. Moni teistä varmaan muistaa miten painotin tekeväni vain tarjoilu/baari/siivoushommia, enkä Todellakaan halua mitään oman alan duuneja? Nooh, pitihän se tämäkin päätös pyörtää. Vasen ranne on ollut nyt kuukauden ajan kipeänä, sen verran sattuu että loppuviikosta piti hommata lääkärin kehotuksesta lastallinen rannetuki, ja päivittäisten kipulääkkeiden määrä on maksimissaan. Eipäs sillä sitten kanniskella mitään lautasia :( Jotenka tänään kävin haastattelussa projektikoordinaattorin paikkaan liittyen, päätös tulee huomenna.

Pikkupossu siis porskuttaa eteenpäin Sydneyssä! Ja nyt voi taas ottaa aurinkoakin, Tumblongissa +43c lämmössä ulkona liikkuminen oli kamalaa, joten +26c tuntuu erittäin miellyttävälle!!

Nauttikaas te nyt lumesta kun sitä on vihdoin sinne Suomeen satanut! Ja te onnelliset ken tätä auringonpaisteessa luette, nautitaan me tästä ;)

Rokkenroll!