Joulun erikoinen -erikoinen joulu

Siivousta, kokkausta, pakettien tekoa, joululounasta, töiden tekemistä, kirkossa käymistä, kyläilyä, syöpöttelyä. Niin samanlainen, mutta kuitenkin niin erilainen joulu.

Ostokset hoidettiin maanantaina, reissu oli tietynlaista komediaa pullollaan: Lastasin kärryihin joulutähden, jolloin Paul kysyi: "tuo on vissiin sitten joku joulukukkanen?Onko se elävä?" Miehet.. Sitten pähkäilemään mikä riisi voisi korvata puuroriisin, ja vielä tärkeämpää -mikä lihaklöntti voisi vastata joulukinkkua?! Ei ole muutes ikinä aiemmin sellaisia tarvinut pohtia.. Hilpeyttä herätti myös juomien määrä kärryssä, ostettiin samalla pubin varastot täyteen -mutta eihän sitä muut tienneet :P

Jouluaatto on täällä vielä "normaali" päivä, niinpä aamupäivä meni siivotessa taloa joulukuntoon ja joululounasta valmistellessa. 

 Ilokseni sain huomata, että yhdestä riisistä saa sittenkin keitettyä riisipuuroa, joten joululounaalla herkuteltiin myös porkkanalaatikolla ;) Lihan valintakin oli osunut nappiin, ja "unohtamalla" lihan uuniin sain siitä vielä sopivan mureaa. Nam!! Aattoilta meni baaritiskin takana, kun kaikki paikalliset kokoontuivat yhteen vielä kerran ennen joulua. Ilmeisesti kaikki kaukopaketit ovat jääneet tulliin tai sitten jonnekkin postin toimipisteeseen jumiin, joten avattavana oli vain yksi paketti. Ja joulupukin vierailu tilillä oli ihana yllätys, siitä vielä kiitos asianomaisille ;)

Joulupäivän aamuna kävin kirkossa, ja yllättävää kyllä messu oli lähes sama kuin Suomessa! Erona oli tietenkin virret, ja vitsejä kertova pappi :) Viralliselle joululounaalle menin Jenni-mummun luo. Ausseilla ei ole suomalaiseen tyyliin perinteistä joulupöytää, vaan jokainen enemmänkin keksii itse lempiherkut. Yleisintä tarjottavaa on kuitenkin kylmät salaatit ja monet eri lihaleikkeleet, joita Jennilläkin oli. Illaksi menin vielä toisen perheen luo (kun kuulemma kukaan ei saa olla yksin jouluna, vaikka rehellisesti sanottuna olisin halunnut olla). Siellä oli tarjolla toinen joulupöytä -jättikatkarapuja ja simpukoita! Onneksi meikäläiselle löytyi lounaalta jääneitä salaatteja, mutta olipas taas hyvä muistutus -kysy/kerro aina allergiat..

Tapaninpäivänä baari olikin jo iltasella auki, muutama paikallinen kävi istumassa iltaa ja ilmiselvästi tarkistamassa, että kaikki on kunnossa -Paul kun lähti jouluaamuna sukuloimaan ja tulee vasta sunnuntaina takaisin. Loppuviikosta en siis olekaan tehnyt muuta kuin pakolliset siivoukset, syönyt, nukkunut, lukenut kirjoja ja pitänyt baaria auki :) 

Kaiken kaikkiaan joulu oli aika erilainen kuin normaalisti, mutta en usko, että perinteistä joulun tunnelmaa olisi tullut mitenkään auringon paahtaessa kirkkaalta taivaalta. Mutta lähelle kuitenkin pääsin, ja seuraavaksi vuorossa onkin erilainen uusi vuosi Sydneyssä :) Siitä lisää seuraavassa ;) 

Toivottavasti siellä Suomessa kaikilla oli rauhallinen ja mieluisa joulu lumen vähyydestä huolimatta <3

Tapahtuipa Tumblongissa

Jaa että millasta täällä maalla on? No tällaista!!

Ötökät: Kamalia, inhottavia, surisevia,tunkeutuu joka paikkaan. Inhokkilistan kärkeä pitävät mäkäräisen kokoiset pikkuötiäiset, suuret lentävät koppakuoriaismutaatiot ja satapäisenä armeijana saapuvat minimuurahaiset. 

Hämikset: Lupaan, etten enää säiky suomalaisia lajitovereita, ainakaan pahasti. Käsittämätöntä kuinka monta erinäköistä karvakoipea voi yhden päivän aikana talosta löytää! Rumimmat ja suurimmat ovat kuitenkin niitä hyviksiä, jotka pyydystävät myrkyllisiä pikkuveljiään. Tällä seudulla on vain kaksi myrkkylajiketta, joista vain toinen on hengenvaarallinen (-jotain hyvää pitää aina löytää..).

Käärmeet ja liskot: Käärmeet onkin jo eilisen uutisia. Geggoja täällä vipeltelee joka seinässä, mutta näidenkin kohdalla pelkokerroin on laskenut huomattavasti -nykyään enään hengähdän syvään kaverin viipottaessa lähistöllä. Sunnuntaina näin puolestaan sellaisen matelijan, että huuto pääsisi jos se sattuisi iltasella terassilla sipsuttelemaan. Rumilus oli yhdenlainen varaani, jolla hännän kera oli noin 1,5m pituutta. Ruma ku p***ele ja se osaa kiivetä pirun nopeasti puussa.

Sää: Aihe josta keskustellaan jokaisen kanssa. Erityisesti Lapin kaamos ja -37c asteen pakkaset kiehtovat tätä auringon kansaa. Veikkaisin, että menossa on myös epävirallinen veikkausrinki kuukahtaako suomalainen kuumuudesta vai ei, tänään vain 10henkilöä kertoi, että huomenna menee +40c rikki!

Paikalliset:

Loistavaa porukkaa, hauskoja hahmoja ja luonteita! Tässä muutama esimerkki (nimet muutettu suomalaisiksi):

Leo: Noin 75v mies. Asuu valtatien toisella puolella kolmannen vaimon kanssa, asuvat eri puolilla taloa koska eivät kestä toisiaan. Miehellä ei kuitenkaan ole varaa ostaa vaimon puoliskoa talosta, jotta pääsisi hänestä eroon. Tulee perjantaisin, kettuilee kaikille ja kaikki kuittailee takaisin. Jos olet nähnyt leffan "Grumpy old men", tiedät mistä puhun. Herttainen kaikessa veemäisyydessään.

Ville: About 40v vanhapoika. Asuu synnyinkodissan. Vanhempien kuoltua ottanut tilan hoitaakseen. Tulee iltaisin, tilaa kaksi Kokista, istuu hiljaa, puhuu harvoin. Juo tölkit ja lähtee.

Pete: Vastikään eronnut maatalon mies, 65v. Puhuu paljon, on ottanut asiakseen kertoa kaikesta kaiken. Pahat kielet vihjailevat hänen tuhlanneen kaiken omaisuuden uhkapeleihin. Koittaa saada eron vaimostaan, jotta voisi mennä naimisiin Romanialaisen naisen kanssa ja siten saada hänet Australiaan. 

Jim: Ison perheen isä. 8 aikuista lasta, yhteensä 28 lastenlasta. Mukava mies, kertoo yleensä tarinoita matkoiltaan (joita riittää).

Bruce: Baarin oviaukon kokoinen mies. Erittäin tarkka, että saa juoman kuten haluaa -5ihmistä kertoi oikeaoppisen tavan ennen kuin herra edes kävi baarissa. Juo Jim Beam sekoituksen, midi lasista, jossa puolet jäitä. Juoma tulee kaataa lasiin tiskillä hänen edessään, lopputölkki ja lasi annetaan hänelle eteen. Juo yleensä kaksi tölkkiä, maiskuttelee paljon ja syö myös jääpalat.

Tarjoilu: taidetta lähentelevää hommaa. Viikon jälkeen jokainen olettaa minun muistavan vakiojuoman (kaljoja kaapissa 10 eri merkkiä + tölkit on eri asia). Ensimmäisellä kerralla antavat isomman rahan, vaihtoraha jätetään pinoksi tiskille. Rahastaminen tapahtuu illan aikana jokaisen pinosta. Luonnollisesti jokaisen pinon omistaja tulee muistaa. Uuden juoman tilaaminen tapahtuu laittamalla tyhjä pullo/tölkki tiskille, ei sanoja. Ärsyyntyvät jos kysytään ääneen "otatko vielä yhden". 

Työt: Mitä mielenkiintoisempia. Siivoilen, maalailen, ruokin alpakkoja, kokkailen, leivon pipareita, tarjoilen baarissa juomaa, jututan asiakkaita. Viikolla kävin avustamassa karjan punnituksessa, ja sunnuntaina menen mahdollisesti heinäntekoon. Pianotuntien aloittamisesta on keskusteltu yhden perheen kanssa.

Viihdykkeet: Kauniit maisemat, paikalliset, kännykän netti ja kirjat. Pari kertaa viikossa pääsen käymään "kylillä" kaupassa, joka tuntuu lähes ulkomaanmatkalta. Pitää varmaan opetella uudestaan meikkaamaan sitten kun pääsen isolle kirkolle ;)

Minä: Paikallinen nähtävyys. Olen ylentynyt jo elokuvatuottajaksi ihmisten puheissa. Duudsonit edelleen mysteeri lähes kaikille. Omistajan poika oli kuvaillut isälleen "Sama asia kuin Jackass, paitsi että laitat ne keskelle lunta ilman USAn lakirajotteita".. :D

Näin meillä, miten teillä? :)

Down under indeed

Weeks has passed so quickly, it's hard to believe I've been here almost a month! It feels so similar than America, yet there's quite many differences too. 

I spent three weeks in Melbourne. Melbourne is so beautiful and nice city! It reminds me a lot of Los Angeles with all those beach board walks, multible little shops and stores and fancy suburbs with vivid nightlife. City centre (or CBD like they call it in here) is busy, filled up with tourists wondering around and locals hurrying to work/school/shopping. 

The weather was pretty bad when I first arrived -was raining and temperature was only around +15c. Luckily my friend Kati was able to borrow me a jacket and other warm clothes that I didn't need to freeze out ;) Now the weather is warming up, nights might get pretty cold but it's about +25-35c during daytime :)

Kati and Ben has a nice little place in St. Kilda (area full of action) and I was able to stay with them. Days in Mel were very laid back. I slept long, did some cleaning while watching morning TV, then headed out to explore the city or get connected to outher world with free internet in library. Later maybe more shopping, chillin out and enjoying Ben's delicious cookings (he's a chef, and words can't describe how tasty and fancy meals I was able to eat every day!!). 

Internet is probably only thing so far that I can complain -Aussies don't have good plans for internet -either mobile or wireless. Only few public places has a free Wi-Fi, and mostly they are running slow. I got a prepaid plan to my cell, with 30aud I only got 500MB, so obiovsly it didnt last 30days, it took only 16days to run it down.. ;) luckily i got a tip of better contract that I'll get when I am able to go to some bigger place.

And that's because a week ago I packed my bags and took a bus to place called Tumblong Tavern! It is located at Tumblong road, in a town called (surprisingly) Tumblong! This is a little community with about 80people in total. Next town Guandagai is about 15km away, with stunning population of 2000people :P But so far I like it here! Pub is surrounded by fields and front of the place goes big highway (connects Melbourne and Sydney so there's traffic 24/7). Atmosphere is very laid back, some locals dropping in for a beer or two every now and then. During daytime I'm mostly cleaning up (yep,me,cleaning..hard to believe..) or helping with other stuff, like now for the past few days I've been painting outside. Not complaining, fun work and able to sunbath at the same time! ;) 

Usually on Fridays it gets more busy since locals gathers here with their families to have a few beer, gossip and just hang out. I enjoy the slower days because you get a change to talk with people and just relax. And boy it will take some time to understand what these people are talking about!! Aussie acsent is sooooo different than US one, and they seem to have whole dictionary full of their own words and phrases -for example the sentence that one fellow said today: G'day mate! Can I have a stubbie of VB? Hmm... Well yeah he was just greeting me and asking for a bottle of certain beer.. :D sure thing you'll get that! :) but I'm getting there, and luckily these people are very happy to help!

Well I think that's for now. Time to get some sleep to be ready to work again in the morning ;) Hope i'll hear from you as well!

Take care :)

-Anu-

Maalaisromantiikkaa ja aussi kieltä

Ja niinhän siinä sitten kävi, että viime viikolla yksi kala tarkkui koukkuun, meikäläinen pakkasi rinkan ja otti suunnaksi todellisen perähikiän! Sain "töitä" Tumblongin tavernasta, joka sijaistsee Tumblongin tiellä, Tumblongin kylässä :) Tässä metropolissa asuu huikeat 80asukasta (no jos yksi tie lasketaan vielä mukaan niin yli 100!), ja meno on sen mukaista.

Duuni täällä lasketaan toisen vuoden viisumia varten tehtäviin maaseututöihin. Palkkaa en saa, mutta asuminen, ruoka ja kaikki juomat ovat ilmaisia ;) Pääasiassa tehtäviin kuuluu pubissa juomien tarjoilu ovien ollessa auki (ne on auki joka iltapäivä, sitten kun ollaan kotona siihen asti, että illallinen on valmista). Kyypparin hommien lisäksi  saan tehdä rakastamaani hommaa, eli siivota!! (Tämän täytyy olla karman kiitos niistä vuosista jolloin en ole saanut omaa huonetta siistiksi..) Puutarhatöitäkin saattaa olla tiedossa, kuten myös lemmikki aplakoiden syöttämistä :) Ja tuumaili omistaja myös, että voisin päästä maalailemaan.. Eli ei siis mitään päätä huimaavaa työkuormaa!

Jokaisessa paratiisissa on kuitenkin varjonsa. Samaan aikaa minun kanssa tänne saapui saksalainen auttelemaan "raskaammissa" hommissa. Tämä 21v luihu hevilettinen miehenalku on kyllä yksi raivostuttavimmista ihmiskappaleista mitä tielleni on sattunut! Puheesta ei saa mitään selvää, tykkää keskeyttää kaikkien puheet alkamalla kertomaan omaa juttua, hohottelee joka jutulle, kuuntelee heviä joka välissä tuputtaen sitä ihan kaikille, on kasvissyöjä (poikkeuksena jos joku meinaa heittää lihaa roskiin, syö kuulemma ennemmin lihan ku pistää ruokaa hukkaan?), ja suhteellisen laiska nahkiainen.  Esimerkiksi eilen meillä oli 4paikallista +65v iltakaljalla. Tyyppi piti niille pari tuntia kestävän lähes monologisen esitelmän hevistä, joka sisälsi paljon musanäytteitä kännykästä ja mörinä ääntä herran itse tekemänä. Kumma juttu, et paikalliset ei olleetkaan kovin pitkään, vaan lähtivät yhtäkkiä silmät lasittuneina ja alahuuli vapisten... :D. Pari päivää sitten pystyin vaivoin tukahduttamaan mielihalun lyödä kellarin lattialuukku kiinni kun se oli tutustumassa kellarin sisältöön.. 

Paikan omistaja, Paul 65v sen sijaan on erittäin lupsakka ja kiva mies, jonka kanssa kyllä tulen toimeen! Täytynee siis lobata tuota tyyppiä nii , että se pistettäis kiertoon. En kyllä menis vannomaan, sillä omistaja tuntuu olevan liiankin lupsakka (aussi!), ja lähinnä naureskelee hepun sekoilulle. Mutta kai se niin on, että semisti sekavat saksalaissukuiset vain kuuluu mun elämän vitsauksiin.. ;) 

Mutta asiasta kukkaruukuun: tämä kieli! Voi herramunjee!! Aivan kuin aussien aksentissa ei olisi tarpeeksi kestämistä, näillä tyypeillä on myös ihan oma sanasto keksittynä! Kaljatuoppia kutsutaan joka osavaltiossa eri nimellä, juomilla on omat lempinimet, bissepullo ei ole bottle vaan stubby, ja kaiken lisäksi nämä pirulaiset jättää yli puolet kirjaimista sanomatta! Koitappa siinä sitten käsittää mitä jengi oikein yrittää sanoa..! Osa kävijöistä jaksaa vääntää rautalankaa, osa taas luulee puhuneensa hyvinkin selkeästi ;) 

Kenguruitakin täällä pitäisi olla! Tosin vielä niitä ei ole näkynyt, mutta kuulemma niitä on riesaksi asti, joten pitänee vain pitää silmät auki. Valitettavasti samaan listaan pääsee myäs ehdoton inhokki, eli "browns". Se on yksi Aussien tappavimmista käärmeistä, ja valitettavasti myös nähty monesti meidän takapihalla.. Yök!!

Mut siis semmosta täällä, siivousta, sakemannin karttelua ja Aussikielen opiskelua :) Teksti menee kohta ihan sekaisin väsymyksestä, joten tällä kertaa lyhyestä virsi kaunis!

Herkullista joulukuuta, enää pari viikkoa jouluun -jee :) ja koitakaas taas muistaa laittaa niitä omia kuulumisia tänne päin!!

Aika lentää tekemällä ei mitään

Päättelin jengin kommenteista, että olisi aika kirjoittaa kuulumisia ja jep, onhan viime kerrasta jo vierähtänytkin tovi! Elo tällä välin on ollut mielenkiintoisen tasaista -ei hurjaa biletystä, ei ympäripyöreitä työpäiviä, ei ansioluettelon printtaamista sadoittain. Ei mitään sellaista, vaan ihan vain olemista.

Melbourne on kaunis kaupunki, ja auringon paistaessa upea sellainen! Ihmiset ovat iloisia sadesäälläkin, mutta lämpötilan noustessa hymyjä näkee vieläkin herkemmin -se on ainakin maailmanlaajuinen ilmiö ;) Päivät kuluvat leppoisasti, aamulla kahvia paikallista aamulähetystä katsoen. Sitten lenkille merenrantaan, tai jotain kotiaskareita. Puolenpäivän aikaan lounasta, sitten joko kaupungille tai lähikirjastoon, vähän työpaikkojen katselua, ja lopulta takaisin "kotiin" jossa loppuilta menee telkkaria katsellen ja elämää suuremmista asioista juoruten (top 5: sää täällä/Suomessa, jonkun sukulaisen kuulumiset, millä tasolla ollaan Juice Cubes/Candy Crushissa tai miten Clash of Clans -pelissä menee, millon syödään, mikä reality alkaa ja millä kanavalla). 

En siis voi valittaa, en ollenkaan. Silti pikkuhiljaa levottomuus alkaa nostaa päätään ja touhottaja-Anu kaipailee jotain tekemistä. Tästä vakavina merkkeinä huomioitakoon, että siivoan jotain joka päivä kämpillä. Ja luin innokkaasti jalkapalloilija Zlatanin elämänkerran (joka oli kyllä törkeän hyvä, vaikken niistä seuroista, liigoista saati rangastuspotkuista pahemmin ymmärtänytkään). Ja tulipa koettua sekin, etten jaksanut enää rannalla maata!! (Tosin se saattoi olla vain hetkellinen oireyhtymä joka johtui koko päivän kestäneestä känkkäränkkätuulesta.) Ja olen taas viimeaikoina jaksanut käydä juoksentelemassakin, vauhdilla voitettaisiin korkeintaan taaperoiden 100m kilpailu, mutta silti!

Viime päivinä joulun lähestyminen on alkanut vihdoin näkymään täälläkin. Tien varsiin ja katujen päälle on ilmaantunut joulukoristeita, marketissa joka toinen laulu on jouluaiheinen (jep ihan sama mitä sanotte, mun mielestä niitä on kiva kuunnella!), mainoksissa muistutellaan lahjoista joka käänteessä ja joulupukkeja voi bongailla hyvin hämmentävissä paikoissa. Joulufiilis on tulossa siis täyttä vauhtia, vaikkei lumesta ole tietoa ja tuskailen lähinnä sopivan aurinkorasvan etsinnän kanssa. Tänään sain neronleimauksen tuoreista pipareista, huomenna siis on edessä retki kauppaan aineiden hakuun ja Kokki Kolmosen keittiö pääsee valloilleen ;) Piparimausteseosta täällä ei (ylläri) myydä, joten jos joku tätä lukeva osaa kertoa pomeranssikuoren korvikkeen tai sen englanninkielisen vastineen (bitter orange?) niin otan vihjeet mielellään vastaan.. ;) Yhdet joulunavaus juhlat olisi ollut tänään, mutta jätin väliin vesisateen vuoksi -ehtiihän niitä joululauluja kuulemaan.. :D eiköhän se joulufiilis tule muillakin keinoilla...

Työnhakuun en ole vieläkään oikein kunnolla paneutunut, liekö laiskuus suurin syy tai se, että voin asua edelleen tässä Katin luona. Verkkoja on kuitenkin vesillä vähän joka suuntaan, joten katsotaan nyt jos jostain jotain ilmaantuisi. Edelleen olisi tavoiteena hypätä Sydneyyn uudeksi vuodeksi, joten rahaa olisi hyvä kohtapuoliin tienata :P Ja tällä viikolla vahvistui myös, että Linda (se jonka tapasin alunpein Losissa) tulee kans WH viisumilla tänne tammikuussa!! Jihaa!! Joten pienimuotoista humputtelua voi olla viimeistään ensi vuonna tiedossa.. ;) 

Semmoista tällä erää. Arkisista asioista nauttimista, kirjojen lukemista, nettiyhteyden perässä juoksemista ja kaupungin sykkeestä nauttimista. C'est la vie!

Australia vai Amerikka, missäs mä olenkaan?

Kävelen kadulla. Ympärillä jengi puhuu englantia. Ohitan Vodafonen ja 7elevenin liikkeet. Aurinko paistaa, nurmikko vihertää ja tien varsia koristavat kauniit palmut. Ravintoloissa tarjoilijat tervehtivät iloisesti sisääntullessa, tutkailen hintoja ja muutan mielessäni dollareita euroiksi. Ei siis ihme, että viime päivinä en ole ollut ihan varma olenko nyt varmasti tullut Australiaan vai olenko sittenkin päätynyt jälleen Losiin :) 

Pikkuhiljaa erojakin on tullut huomattua. Täällä julkisilla liikkuminen on ihan normaalia, joskin tarkkana saa olla, että hyppää oikeaan ratikkaan / bussiin. Kun on se vasemmanpuoleinen liikenne, eli pysäkit on "väärällä puolella" tietä. Jo jalkakäytällä on oltava tarkkana kuin porkkana, suomalaiseen tyyliin kun tuppaan harhautumaan kadun oikeaan reunaan joka väistämättä johtaa yhteentörmäykseen vastaantulijan kanssa, tai ainakin äkäisiin katseisiin.

Ravintolassa maksat vain sen hinnan mikä menussa lukee, piristävää! Ainoat matemaattiset laskutoimitukset tulee siis tehdä valuuttakertoimien kanssa ja tietenkin loppusummaa pohtiessa. Tarjoilija ei ole koko ajan sama, vaan henkilö voi vaihtua joka vaiheessa; yksi tyyppi ohjaa pöytään, toinen ottaa juomatilauksen, kolmas tuo juomat,neljäs ottaa ruokatilauksen ja taas uusi kyyppari tuo ruoat. Loppusilauksena laskun maksu -se tuodaan pöytään, mutta kuuliainen kansalainen kävelee ovensuussa sijaitsevalle kassalle maksamaan laskun.

Ja sitten säähän.. Ensimmäiset päivät oli järkyttävän kylmiä! Näin ollen myös tämän kaupungin "aina aurinkoista ja lämmintä" myytti on tuhottu! ;) tosin annettakoon anteeksi, vastavuoroisesti ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja avuliaita, joka lämmittää mieltä. Ja kaikki ovat samaa mieltä, kesä on käsittämättömän myöhässä, ei tähän aikaa pitäisi enää olla kylmä! Ja joo, täällä puhutaan kesästä joulu-helmikuun välisenä aikana, toistaiseksi tämä muutos on ollut aivoilleni liikaa, joten puhun talvesta.

Palvelusta vielä -perjantaina selvisin puolikuntoisena kaupungille, ja jo tunnin sisällä siitä mulla oli kaupungin kartat, toimiva puhelinliittymä (netillä), pankkitili avattu ja pankkikortit tilattu. Paikallisen terveydenhuollonkin olisin saanut reilaan jos en olisi unohtanut yhtä paperia kämpille. Veronumeron voi näppärästi hakea netistä ja alkoholitentin varaaminen onnistui parissa minuutissa. Eli hippasen helpompaa kuin A-maassa!

Muuta en vielä pahemmin touhuillut. Tiistaina Balilta lähtiessä päälle puski ruokamyrkytys, jonka jälkimainingeissa kärvistelin tämän viikon. Oli kyllä vähän erilainen ensikosketus maahan kuin olin odottanut -yölennon lähdettyä yläilmoihin meikäläinen suunnisti koneen vessoihin, eikä sen jälkeen juuri istumapaikalla ollut ennen laskeutumista. Siihen siis meni koko yö, joten 0 tuntia nukkuneena polla oli sekaisin kuin vaatekaappini. Australian tulli oli onneksi lähinnä vitsi ja pääsin nopeasti terminaaliin. Siellä vastassa oli sateinen ja kylmä Melbourne (+14c!?!) joten nukuin lähtöaulassa kunnes Kati pääsi töistä ja pääsin makoilemaan (ehtiihän tuolla kaupungilla kiertelemään)..

Katin & Benin uunituore kämppä on urbaanilla alueella, jonka täyttää lukemattomat pikku kahvilat, raflat, pubit ja reppureissaajat. Ruoka on hyvää ja joka päivä jossain tarjouksessa, joten ulkona syöminen ei käy liiaksi kukkaron päälle. Netti täällä toimii vielä huonommin kuin Balilla, eikä Wifiä ole tarjolla about missään, mutta eihän mikään ole täydellistä. 

Loppuviikosta pääsin näyttelemään lähes täydellisyyttä hipovaa ohjeiden lukutaitoani, kun kokosimme Ikean sohvan, tv-tason ja ruokapöydän. Tästä olikin hyvä jatkaa ei-niin-kivaan cv:n käännösurakkaan kun joku urpo oli ottanut väärän muistitikun mukaan. Savotta kuitenkin tuli suoritettua, nyt on ensimmäiset työhakemukset lähetetty ja odotan huomista mielenkiinnolla, josko puhelin vaikka soisi. Muuten ohjelmassa on chillailua, sillä ma&ti säänennuste lupaa aurinkoa ja noin 28c lämpötiloja.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, koittakaa selvitä Eino myrskyn kourista Suomessa, muualla olevat voivat tehdä kuten minä ja olla iloisia omasta sijainnistaan ;)

Olemisen ihanuus

Viikot vierii ihan liian nopeasti! Tänään se iski, nyt pitää taas pakata rinkka, kaivaa astetta lämpimämmät kuteet esille ja lähteä jatkamaan matkaa.. Olisihan tätä joutenoloa voinut vielä muutaman viikon jatkaa, vaikka olenkin superinnoissani edessä odottavasta Australiasta ;)

Lämpötilan viilentyminen ei välttämättä ole niin paha juttu -täällä en kyllä ole voinut edes astua ulos ilman, että vaatteet on litimärät hiestä. Ainoat ulkoisesti käytetyt "aineet" ovat olleet aurinkorasva ja kosteusvoide -meikit, hiuslakat ja muut turhakkeet ovat saaneet olla rauhassa laukussa ;) 

Mutta niin, mitä on tullut tehtyä? Viimeinen viikko viuhahti ohi kuin varkain. Keskityin löhöilyyn ja hengailuun Lindan ja perheen kanssa -ei voi valittaa! Viikon aktiviteetit keskittyivät syömiseen, löhöilyyn altaalla ja nukkumiseen. Keskiviikkona käytiin sisämaassa Ubudissa, jossa reissun kohokohta oli apinametsä (joka oli kyl hauska, vekkuleita otuksia noi apinat). Safkapaikoista voin suositella Nauhgty Nuri's ravintolan suussa sulavia ribsejä, ja Nirvana raflaa, jossa ruoka oli suht edullista ja hyvää.

Eniten tästä paikasta jää mieleen turismin selkeä vaikutus paikalliseen elämään -ero turismialueilla ja "paikallisten" alueilla on räikeä. Turistialueilla voi syödä ruokaa joka puolelta maailmaa, bilettää eurooppalaisen musiikin mukaan, shoppailla käsittämättömän turhaa krääsää törkyhinnoilla ja ostaa kulman takaa ihan mitä tahansa (mikäli kauppiaiden huuteluihin on uskominen).

Jokaisessa tarjouksessa on rahastuksen makua, valkoihoiselta yritetään ottaa rahat pois keinolla millä hyvänsä. Pienellä tinkaamisella hinta putoaa yleensä kolmasosaan -vaikka toisaalta tekee pahaa tingata eurooppalaisittain ok hinnoista, jossain kohtaa sitä vain tympiintyy ilmiselvään rahastukseen.

Mutta niin kai se on, että valtaosa näiden elannosta tulee turismista. Ei tarjontaa olisi ilman kysyntää, eikä turisteja yritettäisi rahastaa jossei joku ole joskus maksanut pyydettyjä hintoja.. Ja onhan osa turisteista auttamatta omaa luokkaansa, esimerkiksi joka toisella aussimiehellä on päällä valkoinen hihaton Bintang (kaljamerkki) Bali paita -ihan oikeesti on se ollut ihan pakko ostaa? ;) 

Pikkuisen panikoiden oon kyllä ohimennen kuunnellut aussien englantia, saa nähdä tuleeko ensimmäistä kertaa kunnon kielimuuri vastaan ihan englanniksikin ;) Paikallisten kanssa sen on vielä ymmärtänyt, vaikka osaa nekin kysyä mistä olen kotoisen (puolella silmät pyörii kuin flipperipallot koittaessa keksiä missä Suomi oikein on), sitten kysytään matkustanko yksin, tykkäänkä bilettää, miksi mies ei ole mukana, sitten miksi miestä ei ole. Täytyy myöntää, loppuajasta olen alkanut viihdyttämään itseäni keksimällä hieman eri vastaukset joka kerta :P Harvoin muilla sanoilla edes on väliä, tuntuu, että "jees" ja "nou" vielä ymmärretään, sitten kuulija lähes aina tippuu kärryiltä.. :)

Summa summarum, kyllä mä tämne uudestaan tulen jos vastaan tulee mahdollisuus. Viimeinen päivä tullee kulumaan rannalla tai hotellin uima-altaalla maaten ja nauttien jouten olosta. Ehkäpä ensi blogissa mulla on taas jotain kerrottavaakin, kun pääsen Down Underiin :P

Tsemppiä marraskuun päiviin ja muistakaa ilmoitella itsestänne ❤

Terveisin

Nenämalli 

(palanut nenä ei ole vieläkään parantunut)

Are you afraid of the sharks?

I'm back in Bali! After a fantastic week in Gili Trawangan I took a boat back to main land. The island life is so different from the life here in Bali. It was very quiet, very clean and relaxed athmosphere. The biggest noice there was prayers from the mosque (five times a day!!) and roosters "singing" constantly in the morning (it's bulls**t that they sing only when the sun goes up..). 

However, the biggest thing was absolutely to accomplish Open Water Course in scuba diving! I've been thinking about it for a while but never really had a chance to see if I can really do it. As you may know, I'm very afraid of water and kinda freakin' out every time my face goes under the water (yep, taking a shower is sometimes a real adventure). 

But I'm sooooo happy that I decided to give it a try! My teachers were awesome, A-An and Anna were so professional, calm and willing to explain things over and over again until we understood the point! We spent the first day in the pool, practicing just basic skill such as cleaning the mask and emptying the regulator. Second day we went to our first dive in the sea, and man it was scary and cool! In my opinion we looked hilarious, everyone fighting to find a neutral beyonce and how to swim without moving arms (didn't work that well). But I guess we did ok. And the life over there -it's just breathtaking! Visibility was great (about 25m) so all fishes around us were bright and full of color. We saw snappers, giant turtles, clownfishes, angel fishes, and a baby shark, just to name few. Some of us were lucky and saw a big whitetip tail shark (?), but I was busy just to survive in the back row, so I missed the big fish :( 

Second day was even more fun, since I was starting to get the point and was able to focus more to sealife around me. We went to 18m depth, and were able to spot octopus on the way back up :) ou, and 5 baby sharks, crazy feeling to look at them when they are just about 20cm away from your face.. :D

After those 4dives was time to party, and it was fun night! Ate, danced and drinked a lot ;) following morning I needed to take the boat bact to Bali, that wasn't so fun.. Because of delays the journey took about 7hrs in total. 

Now I'm staying in a hostel in Seminyak. Linda and her relatives came here for a vacation as well, they have a fancy villa where I've been most of the time. It's so nice just chill and enjoy the sun & good company. Yesterday I went to the Double Six beach, hanged out in a cool bar called La Plancha and enjoyed the views ;) I tried to boogie board but that wasn't my thing -I got scraches all over, almost lost my bikini and got bruises to my nose and forehead :D

Today we did a daytrip to Upud, visited in a Monkey Forest (aren't they adorable?!?) and just walked around. Upud looked like a very nice city but I think I'm going to stay close to the beach the rest of the vacation here.. Tomorrow we're going to have a girls' day, heading to spa for some nice massage, manicyre, pedicyre and hair treatments, wuhuu!! Life is so hard every now and then ;)

Wow, long story again, sorry, but I can't help myself :)) hope you're doing fine and I hope I'll hear some news again :)

XOXO

The rednose

Lakaisetko sinä hiekkakäytävän?

Aika palata takaisin Balille. Viikko Gili Trawangilla on ollut erittäin muistorikas ja rentouttava. Saarella ei siis ole mitään moottoriajoneuvoja. Kaikkialle liikutaan pyörällä, kävellen tai hevosvankkureilla. Suurin melu tulee moskeijasta, jonka "jollotus" kuuluu ympäri saaren 5 kertaa päivässä ja kukkojen kiekumisesta (joita on oikeesti ihan joka nurkalla).

Täällä siisteys on todella suuri asia; kaikkialla sisätiloihin mennessä tulee jättää läpsyt ulkopuolelle -siis kaikkialle, esim kauppaan tai ravintolaan mennessä. Jengi lakaisee rappuja ja tietä/pihapolkuja koko ajan, täällä ei asfalttia tunneta eli roskat lakaistaan hiekkatieltä. Mooonta kertaa päivässä.. Niin ja hiekka esim. sukelluskoulun kahvilan alueella tasoitettiin joka välissä haravoimalla!

Ruoka on ollut herkullista, paikallinen ruoka erityisesti eikä niissä ole ollut (ainakaan paljoa) mereneläviä. Paikallinen kertoikin, ettei Lombokin ruoanlaitossa käytetä katkarapu- tai muita tahnoja kuten Balilla.

Sitten se tärkein -meitsi otti ja suoritti sukelluskurssin!! Kurssi oli käsittämättömän hieno sekoitus jännitystä, pelkoa, ihastusta ja wow-hetkiä :) Ensimmäinen päivä vietettiin uima-altaassa harjoitellen laitteisiin kuuluvia perusjuttuja ja teoriaa. Toisena päivänä mentiin sitten mereen, ekat sukellukset oli 12m syvyyteen. Näimme ihan huigean kokoisia kilppareita, kaikenkokoisia ja -värisiä kaloja ja vauvahain! Osa ehti näkemään myös aikuisen hain, itse pyristelin siinä kohtaa "takarivissä" koittaen saada tasapainon kohdilleen, joten iso fisu jäi näkemättä :(

Mutta hauskaa oli! Meitä oli 5 oppilasta, paikallinen opettaja A-An ja eurooppalainen opettajan tutkintoa suorittava Anna. Täytyy vain nostaa hattua, he olivat superammattilaisia, kärsivällisiä ja hauskoja! Kolmantena päivänä käytiin sukeltamassa 18m syvyydessä Vielä kahdessa eri paikassa. Tuolloin pystyin jo nauttimaan nähtävyyksistä eikä koko aika mennyt hengityksen, paineen tasauksen, tasapainon, maskin ja hapen riittävyyyden ajatteluun ;) 

Toisena päivänä hienoimmat hetket oli nähdä lauma pikku haikaloja ja mustekala (joka vaihtaa ihan käsittämättömällä tavalla väriään!). 

Illalla vaihdettiin sitten porukalla vapaalle, syötiin, juotiin ja tanssittiin ohjaajien ja muiden oppilaiden kera. Ja hauskaa oli! ;) Nyt sitten onkin aika hypätä paattiin ja takaisin Balille, jonne Lindan sukulaisineen on tarkoitus saapua. Mielettömät muistot tästä osasta reissua jäi, katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan!

Weekly summary of the sun and Indonesia

So far Indonesia has been pretty damn great! The water is clear, beaches are stunning and sun is out there every day :)

I arrived to Bali on Wednesday. I stayed in the place called Legian, it is not the main tourist area but allmost. Pretty fast I got sick of the lifestyle there -the beach is jammed with locals trying to sell you Everything; sunglasses, jewerly, newspapers, sharongs, manicyre, massage, massage oils etc. And when you walk at the street someone is trying to pull you over to little shops -gets annoying pretty fast.

So I bought the return trip to Gili Trawangan, one of the small islands of Lombok. After weird trip in shuttle bus and fast boat (that was super tiny), I arrived to the paradise :) here's no cars or any other motor vehicles! Beaches are cleaner and there's no people trying to sell tourist stuff.

I got some scary moments -I've booked the room for the first night from a small home stay. The building was built of bamboo and had open "windows" that all bugs were able to get in. Not to mention there wasn't any towels or tissues etc. At night I woke up to funny voices from neighbour (behind the wall), and then he started to curse. I looked up when I asked if everything is ok, and I saw fire!! I'm sure I made a record of getting out of the bed & out. Outside was a bed in full flames!! I ran to wake up the owner at the same time others tried to turn off the fire. Luckily they succeeded with owner's help. But it was so close call!! 

I figured out that there is a tiny box under each bed that has some burning stuff to keep mosquitos away. Somehow the mosquito net around the bed had got to that, started to burn and got the bed into flames. Luckily man has woke up to burn in his leg and understood to drag the bed out of the room (I'm still impressed, I would 't do that, just ran out).. But after that I didn't really get any sleep, I was too scared it would happen to me too.

But luckily I paid only 1night and was able to change the place :) now I'm staying in a decent place (made of concrete) and only downside is that the wifi is not working.. :) During trip to here I met a girl Olivia from UK, she's going home after 1year in Australia. We've been just hanging out at the beach, going to restaurants and chillin' out. And I've got a bunch of good information for my stay in Downunder :)

Oh well, but that's about it for now. Hope to hear from you as well!!

Take care ❤

Ötököistä, kaupustelijoista, kuumuudesta, niistä on tämä paikka tehty

Ensimmäiset päivät Indonesiassa ovat olleet vähintäänkin mielenkiintoisia. Ensimmäiset yöt Balilla, Legianin kaupunginosassa -sen jälkeen botskireissu Lombokin Gili Trawangan -saarelle. 

Balilla kyllästyi ennätysvauhtia turistien riistoon ja kaupustelijoihin. Päivän aikana rannalla kaupusteltiin mm: DVD:itä, koruja, aurinkolaseja, mekkoja, biitsihuiveja, hierontoja, manikyyrejä, hierontaöljyjä, sanomalehtiä, meikkejä, käsinauhoja ja mahdollisuutta ottaa kuva itsestä käärmeen (!) kanssa. Kadulla kävellessä joka ikisen kaupan / kojun kohdalla kauppiaat meinasivat tunkea poloisen turistin väkisin kauppaan. Parasta oli kuitenkin, kun myyjät alkoivat heilutella jättikokoisia penisavaimenperiä "miiiis, juu vanna bai a kook?!". Eihän sille voinu muuta ku nauraa.

Torstaina kyllästyin meininkiin ja ostin katukojusta botskimatkan Gilin saarille, sain jopa tingattua hinnasta ja sovittua lippuun säännön, joka antaa ilmoittaa paluupäivän siihen kun haluan, eli ns. Open ticket. 

Matka oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Ensin kukonlaulun aikaan ylös, ja shuttle auton kyytiin. Kaistapäisen ajon jälkeen satamaan jossa jälleen kerran oli miljoona kaupustelijaa. Sieltä speed boattiin, joka oli pieni ei-ilmastoitu purkki. Merenkäynti oli rauhallista, mutta silti aallot löi yli katon. (Valitsen paluun niin, että on tyyntä). Matkalla tutustuin brittiläiseen Oliviaan, joka oli palaamassa Aussivuoden jälkeen kotiin. Olivian kanssa ihmeteltiin aikamme "sataman"meininkiä, kunnes hypättiin paikallisen taksin eli hevosvankkureiden kyytiin.

Majoituspaikka osoittautui melkoiseksi hökkeliksi, joka oli minirivarin tyyppinen, mutta rakennettu täysin bambusta. Huone oli katonrajasta täysin avoin, eli kaikki öttiäiset pääsi sisään (onneksi oli moskiittoverkko sängyn ympärillä). Kylppäri oli puoliksi taivasalla, ei puhettakaan pyyhkeistä tai vessapaperista... Päätin vaihtaa seuraavalle yölle paikkaa, ja aikani kierreltyä löysinkin ihan ok olevan pikku mestan joka on myös edullisempi (n.8€/yö). 

Iltapäivä ja ilta meni mukavasti Olivian kanssa, syötiin, käytiin parilla ja lähdettiin nukkumaan. Yöllä olikin sydänkohtauksen vuoro: heräsin kummaan kolinaan, luulin koirien pyörivän kuistilla (eipä tullut mieleen ettei tällä saarella oli koiria). Sitten alkoi kuulua "ou fuck, fuck, fuck, fuck..." Huikkasin lopen, että onko kaikki hyvin. Samalla näin katonrajasta ja seinänraoista tulta!! Mies sanoinkin heti, että on parempi tulla heti ulos, tuli on irti. Tein taatusti nopeusennätyksen sängystä nousemisesta (luojan kiitos oli yöpaita päällä), nappasin käsilaukun ja mekon ja täysiä ulos. Ovella näin kuinka naapurin oven edessä roihusi jotain isosti, toisen puolen naapurit alkoi juoksemaan vettä ja minä juoksin hakemaan omistajan. Luojan kiitos talon ainoa puutarhaletku oli sillä puolella rakennusta, eikä lieskat ihan yltäneet kattoon (joka siis oli bambua...!). Tuli saatiin sammutettua, vasta siinä kohtaa tuli tärinä.

Tuli oli lähtenyt pienestä metallirasiasta sängyn alta, ilmeisesti se oli jotenkin keikahtanut tai hyttysverkko oli pudonnut sängyn raosta. Verkko oli leimahtanut tuleen, joka puolestaan oli sytyttänyt sängyn. Mies oli herännyt siihen kun jalkaa poltti -oli varmaan sekunneista kiinni, ettei hänellekin olisi käynyt pahemmin. Ja mikä hienoista, mies tajusi raahata palavan sängyn ulos ovesta -itse en olisi varmaan tajunnut tehdä mitään vastaavaa vaan vain juosta täysiä ulos. Hänelle tuli 3.asteen palovamma sormeen ja lievä jalkaan, mutta ihmeen kaupalla vahingot jäivät siihen. 

Oma uni oli kyllä kortilla sen jälkeen, uskalsin vasta parin tunnin päästä mennän takaisin sisälle ja koittaa mennä maate. Mullakin kun oli samainen laatikko sängyn alla. Mutta siinä piti valita kahdesta pahasta -ottaa riski, ja nukkua kekäleen hehkuessa tai siirtää se pois ja saada tauteja kantavat moskiitot kimppuun. Eipä siinä pahemmin tullut kyllä nukuttua, säpsähdin pienimpäänkin ääneen ja lähinnä odotin aamua...

Tänään aamusta vaihdoin sitten majapaikkaa. Nykyinen mökki on umpitiivis betonirakennus, joten tulivaaraa ei ole. Sen sijaan täällä on hieman ötököitä, äskettäin järjestettiin Olivian kanssa pieni kohtaus kun noin nyrkin kokoinen hämähäkki tuli terassille -onneksi paikan "pitäjä" (n.15v poika) oli lähellä ja huudoista tulivat kaverin kanssa ritarillisesti poistamaan ongelman :) ei kuulemma pure, nuo hämähäkit, mutta voin arvata mitä säikyn ensi yönä..sopii jotenkin Halloween yöhön..

Muuten täällä saarella meno on aika mukavaa, turisteja riittää, mutta asumme parin tien päässä keskuskadusta joten täällä on lähinnä paikallisia. Huomenna kierretään saari jos ukkonen ei tule, ja muuten vain chillaillaan.

Tässäpä ne tärkeimmät taas tällä kertaa, I'll keep you posted :) 

Iiiiihana Indonesia :)

Jumantsuikka mikä mesta!

Alku ainakin on lupaava! Täkäläiselle lentokentälle laskeudutaan veden päältä, kiitorata (ja maa) alkaa vain sekunteja ennen kuin kone koskettaa maata. Kone rullailee hiljaa omaa porttia kohti, jotenkin aavistan, että nyt ei oikeesti olla Suomessa -kiitoradan lähes vieressä on mm.paloasema ja autotie :) Ja kuten kuvasta näkyy, myös terminaalialue on vähän erilainen.

Kenttä itsessään on pieni -turistilauma sen sijaan ei! Maahantulojono hakkaa pituudellaan kevyesti LAX:n ikimuistoiset jonot. Toki täällä on vain yksi, hurjasti mutkitteleva nälkävuoden pituinen jono, mutta silti. Ilahduttavaa kyllä jono liikkui koko ajan ja jo 1,5h päästä pääsin läpi.

Sitten tulikin odottelua, etukäteen tilattu lentokenttäkuljetus ei näkynyt, vasta 1,5h myöhemmin kuski tuli. Oli kuulemma ollut liikennettä -jep jep. Maisemat on kyl upeita! Näillä on kaikessa suhteellisen verkkainen tyyli, joten auringonlasku jäi tältä päivää näkemättä. Huomenna sitten :)

Saatuani kamat hotellille ja hellemekon päälle lähdin metsästämään murkinaa. Länsimaiselle tyylille uskollisena päädyin syömään turvallista pastaa -tosin kalaongelman huomioiden se tänään sallittakoot.. Hotellin respa nauroi päin naamaa ku kerroin allergiasta -ainakin katkarapuja on about joka ruoassa, joten huomenna piikki mukaan kun meen ruokailemaan :) Niille siis ken ei tiedä, olen allerginen kaikelle merenelävälle..

Onhan tämä jännää, pitkästä aikaa ihan yksin reissussa oudossa mestassa. Mutta eiköhän tunnelmaan totu pian ;) toistaiseksi niitä paljon kehuttuja surffipoikia ei ole näkynyt, kaduilla oli lähinnä turistikrääsää kauppaavia paikallisia "miis, kam heer. Luuk, veri nais, jees?" Ja keski-ikäisiä pariskuntia.. Mutta ehkäpä huomenna on parempi onni.

Nyt pehkuihin ja unta kuulaan, että jaksaa huomenna ihastella ympäristöä ja ottaa aurinkoa. Rankkaa ;)

Ja rakkaat muruset -odottelen niitä Teidän kuulumisia!! Vasta muutama urhea intiaani on kirjoitellut, eli viestejä tänne päin kiitoooos!! <3 Lausekin ilahduttaa, ei tartte siis tuntea rimakauhua näiden mun sepostusten pituudesta!

Hellurei Hongkong!

Hongkongin lentokenttä, eli taas mennään! Muutama ajatus viime päivistä:

*Honkkareissa on mielettömän hyvä ja selkeä julkinen liikenne. Kaikki toimii, opasteet ovat selkeitä, tilat puhtaita ja joka kulmassa tuntuu seisovan joku paikallinen hiljaa odottamassa, jos joku tarvitsisi apua. Myös matkustaminen on edullista, ratikkakyyti maksoi 2.3HKD eli noin 23senttiä.

* Lokaatiolla on väliä. Kaupunginosissa on selkeät erot -Centralissa kaikki naiset hiihtelee menemään asiallisissa mekoissa korkokenkien ja merkkilaukkujen kanssa, samaan aikaan kun Wan Chain jengi käyttää (ilmeisesti) randomilla valittuja vaatteita aamutossujen kanssa.

* Länsimaalaisten kaupat ja mestat on helppo tunnistaa. Ne vaan on.

* Perus "katu"ruoka ei ole hyvää. Nämä rakastavat läskiä, ja ottavat huoletta rafloissakin ruoat näkyvillä roikkuvista paistetuista kanoista jne. Yök.

* Dumblings rocks! Näistäkin löytyi tietty pari ällöä, mutta lähinnä namibamiruokaa.

* Paikalliset tuijottaa ja naureskelee jos länsimaalainen ei osaa syödä tikuilla. Tai sitten mun performanssi oli vaan keskimääräistä viihdyttävämpää. En kyllä ihmettele miks nää on niin laihoja, eihän tikuissa pysy riisit!! ;)

* Kaikki kinkit ei ole kauniita ja laihoja. Vaikkakin paljon täällä on mimmejä joiden sääri on kapeampi kuin meitsin käsivarsi, on täällä paljon reippaasti isompiakin tyyppejä, ja rumia. Eli ihan normaalia kansakuntaa nämäkin ;)

* Kaduilla haisee, tälle ei vaan voi mitään. Paitsi ostareissa, joissa leijuu kevyt kukkaistuoksu koko ajan.

* Käsidesi on turistin paras kaveri.

* Valkoisten oletetaan olevan aina rikkaita.

* kieltä ei voi käsittää, ei sitten millään.

* Kaupungista löytyy myös kauniita paikkoja ja mäkymiä -etenkin yöllä!!

Mutta nyt on aika kiittää, kuittaa ja lähteä kohti seuraavaa kulttuuria! ISO kiitos Lindalle joka toimi mun turistioppaana ja majoittajana koko tän ajan <3

Greetings in English!

Hi folks,

Since some of you might not understand all my stories in Finnish, I will do my best to write some summaries in English every now and then :)

I arrived to my first destination, Hong Kong, last Sunday. It has been interestig week for sure! I haven't been in Asia before so all this is weird and new for me. I'm staying at my friend's place in Hong Kong island. You'll remember Linda who was doing intern in LA at the same time with me? :)

Hong Kong is a weird mix of Chinese and Western cultures. I have a strange feeling that I'm back in the States when I'm walking at the malls. But the chinese text and chinese people will burn that image down pretty fast. The streets are packed, they smell (worse than NYC at the summer, at least some points), and the traffic is a left sided and jammed many times. I've been going around the main tourist atractions such as the Peak (pic of the beautiful skyline of HK), Night market and Ladies' market (you know those alleys full of little booths selling all chinese stuff...), Chinese Walk Of Fame and pier area with fantastic views.

We've gone out few times and it's so much fun here! Like on Wed ladies drink free (!) in some bars ;) food is great despite my annoying allergy of seafood. Luckily Linda's colleague is chinese and he wrote me a note about it -I never understood how much Oyster / Fish sauce has been used in Asian dishes! Best culinary moment so far has been on Friday, when we went to a Michelin star restaurant. Dumblings there were Amazing!! And it costed less than 20€ for three people to eat there, so the prizes are super low as well!

The funniest day has been this Saturday. We got lucky when Linda's friend Mickey was able to get us in to a "junk boat" that was organized by his niece. Junk boat is very traditional thing to do for locals, but tourist usually don't get to participate -so I was really lucky girl!! Main idea is that everyone pays a fee, the boat will be some nice "yach" that will take the group to some swimming destination at the Hong kong archipelago. Then people just chill out' drink, eat, listen to music and swim the whole day. Drinks and food are included so you don't need to worry about anything :) After a great day we decided to go out to eat, and finally ended up to dance the night off at the clubs...

Now I have 2more days to go here, then I'll fly to new adventures at Bali.. :)

You'll see the pics from my finnish blog updates, please feel free to search ;) And I hope I'll receive many messages in FB to hear how are You doing!!

Xoxo and rock'n'roll!
-Anu-