Täällä sitä taas ollaan. Maalla. Tarjoilemassa juomia janoisille (ja niitä riittää!). Ajatus yökerhosta tuntuu vieraalta, samoin kuin ajatus yöllä avoinna olevasta ruokakaupasta, muista kaupoista puhumattakaan. Paikka jossa olen, on noin 3000 asukkaan maalaispitäjä. Kolme viikkoa on nyt täällä vierähtänyt, eikä vauhtia tai vaarallisia tilanteita ole puuttunut ;) Ympäristö on kuin kotona, kylää ympäröivät aakeat pellot ja järvikin löytyy.
Työ itsessään on suht simppeliä -hotellissa on kaksiosainen baari ja ravintola. Baarissa työ on aika perussettiä; juomaa janoisille, Kenopelin kuponkien tarkastamista ja tulostamista, vedonlyönnin hallinnointia ja pelikoneiden voitonmaksuja (täällä niistä voi voittaa paljon, keskivoitto pyörii 300-600 dollarin kulmilla). Ravintolan puolella tehtävänä on tarjoilla ja toimia keittiöapulaisena -ja yllättäen taas tehtäviin kuuluu myös tiskaus. Joka vuorossa. Kaikki ravintolassa tulevat tiskit. Käsin. Ja kaikkihan tietää kuinka paljon rakastan tiskaamista (not!).
Onneksi keittiössä ei tarvitse olla kuin pari kertaa viikossa. Meillä aloitti uusi kokki samoihin aikoihin kuin minä, ja sain sitten kunnian olla ensimmäisenä tyttönä yksin hänen kanssaan keittiössä. Ja siitähän ei tullut mitään, sillä tyyppi rupesi huutamaan ja aukomaan päätä saman tien kun toinen kokki poistui. Tiedä sitten mikä meikäläisessä erityisesti ärsytti herraa, mutta tuon illan jälkeen mun ei ole tarvinut hänen kanssaan töitä tehdä :D olen siis keittiössä vain kuin toinen meidän kokki on työvuorossa (hih).
Baarin puolella iltaa ilahduttaa yleensä kourallinen vakioasiakkaita. Kuten Tumblongissakin, näillä jokaisella on oma kaljamerkki jota juovat, ja ärsyyntyvät jos sitä ei parin kerran jälkeen muista. Heh. Kummallisuudet on helpompi muistaa, olettekos meinaan kokeilleet juoda hanakaljaa lorauksella kokista tai Spriteä? Näiden mielestä se on täysin normaalia.. Viikonloppua kohti mentäessä illat aina vilkastuvat, vaikkakin itse viikonloppu on taas meillä rauhallisempaa. Tässä kylässä kun on 5baaria, joten paikalliset aina vaeltelevat baarista toiseen päivästä riippuen.
Paikallisista riittäisi kyllä juttua vaikka kirjan verran. Yhteenvetona voisin todeta, että jokainen on joko eronnut, alkoholisoitunut, työtön, syrjäytynyt, entinen tai nykyinen narkki, aboriginaali tai vähintään kahta edellä mainittua yhdessä. Naisia meillä käy suhteellisen vähän, asiakkaat ovat hyvin miesvoittoisia. Ja tietenkin enemmän tai vähemmän pervoja, ikään katsomatta. Onneksi en ihan pienistä hätkähdä, kiitos vain kaikille jätkille jotka olette vuosien aikana opettaneet kuuntelemaan kaikenlaisia juttuja ;) ja vielä suurempi kiitos niille, jotka on opettaneet sanomaan vastaan, joudun kuuntelemaan paljon vähemmän härskejä juttuja kun muutaman kerran olen Anumaiseen tyyliin laukonut takaisin :P
Työkaverit ovat onneksi kaikki ihan jees, pienellä omituisuudella maustettuja luonnollisesti (kukapa meistä ei olisi..). Erityisesti kanadalainen Shayla on tullut läheiseksi, ja hänen kanssa yleensä juoruillaankin lähes päivittäin uusimmista juonenkäänteistä. Sillä niitä riittää! Kuka oli kenenkin kanssa, missä, milloin ja mitä tekemässä ja mitä ehdotuksia on viimeisen kerran jälkeen tullut. Siinä sitä puhuttavaa yleensä riittää ;) Mutta hurtilla huumorilla mennään eteenpäin, kaikki kommervenkit jaksaa naurattaa kun tietää pääsevän täältä pian pois :).
Ja pääsinpäs muutes ajamaan autoakin! Täytyy myöntää, että kyllä suomalaisen sydän hakkasi tuhatta ja sataa kun 6kk ajamattomuuden jälkeen yhtäkkiä pitikin loikata "pelkääjän paikalle" rattiin! Ja ajaa väärällä puolella tietä! Ensimmäisellä kerralla Shayla oli henkisenä tukena mukana (eli karjumassa joka risteyksessä ANU VASEN KAISTA! VASEN!) Mutta hengissä selvisin, ja autokin on edelleen yhtenä kappaleena ;) Ajoharjoituksista innostuneena kävinkin ajelemassa 300km päässä olevassa Tumblongissa, moikkaamassa paikallisia. Ehdin olla perillä vajaa kaksi vuorokautta, mutta hyvä fiilis käynnistä jäi -mukava oli päästä moikkaamaan kaikkia "vanhoja tuttuja". Työtä sen sijaan ei tullut yhtään ikävä, sillä Paulilla oli yhteensä 3 alle25v matkailijaa töissä -ja voi elämä sitä mekkalaa ja meteliä mitä niistä lähti! Ei olisi ollut samanlainen kokemus jos siellä olisi ollut joku muu, siitä olen suhteellisen varma..
Viime viikonloppuna pääsin autojakin katselemaan ja erityisesti kuuntelemaan -täällä oli Condo 750 tapahtuma, joka oli autojen ja pyörien offroad suunnistuskilpailu. (Ja jälleen herätin ihmetystä kanssaeläjissä, sillä eihän tytöt tykkää autoista.. Pah!)
Nyt on sitten pari päivää aikaa toipua, ennen kuin pääsiäinen tulee matkailijoiden kera. Ja siitä kun selvitään, seuraava perjantai onkin Anzac Day, eli periaatteessa sotaveteraanien muistopäivä -jolloin taas juhlitaan! Sitten pyörähtääkin meikäläisen viimeinen viikko maalla käyntiin, alustavasti olen ajatellut nostaa kytkintä 4.5. kohti itärannikkoa ja kuukauden Lomaa :) auton hankita on edelleen vaiheessa, mutta eiköhän täältä joku purkki löydy sitten kun on pakko, muutamia ehdokkaita on ja odottelen parempien osumien löytymistä.
Eli yhteenvetona voisin todeta, maalaiselämä ei todellakaan ole tylsää, pikkupossu mennä porskuttaa eteenpäin :)
Aurinkoista pääsiäistä sinne Suomeen, laittakaahan kuulumisia tänne päin <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti