Pikkuhiljaa vääränpuoleiseen liikenteeseen on alkanut tottua. Bussipysäkit löytyy rutiinilla, eikä liikenneympyrät aiheuta suuria sydänkohtauksia. Bussikuskeille kiukuttelukin on vähentynyt, kun olen hyväksynyt tosiasiat; kaupunkialueella on pakko olla etukäteen ostettu lippu, ja bussit nyt vain ovat yhtä luotettavia kuin VR:n junat.
Rusketuksen häviämisenkin olen hyväksynyt. Ulkoprojektien aikana kun saa ulkona hikoilla 6-8h, ei vapaapäivien vesisateet tunnu maailmanlopulta. Eiköhän sitä aurinkoa ehdi vielä näkemään ;) sateita on kyllä viime viikkoina riittänyt kiusaksi asti, huomaa kesän olevan loppusuoralla.
Työ on yllättäen päässyt taas haittaamaan vapaa-aikaa. Loppua kohti projektien määrä lisääntyi, ja vauhti sen kuin kiihtyi loppua kohti. Onneksi projektit oli hauskoja, ja työn jäljen pääsi heti konkreettisesti näkemään. Tämän kokemuksen jälkeen tosin hetkeen ei tekisi mieli työskennellä Aussien kanssa, oman tiimin jäsenten laiskuus ja hitaus on kyllä ollut ihan käsittämätöntä! Ja se asenne... Päivän aikana eniten kuullut lauseet työkaverilta oli "Mulla on nälkä", "mulla on huono olo", "mua väsyttää", "joko voidaan lähteä kotiin".. Mutta siinä ne projektit kuitenkin tuli tehtyä!
Ja tämän jälkeen osaan arvioida maalattavien pintojen maalin tarpeen, keksiä vaikka mitä luovia rakennelmia trukkilavoista, ja pelata entistä paremmin pakettiauton pakkamistetristä ;)
Sydneyä ehdin onneksi edes vähän kiertämään! Kaikki tärkeimmät turistipaikat tuli katsastettua, samoin rantaviivaa pitkin päästiin yhtenä päivänä ajelemaan. Ja mahtuihan mukaan myös baari-ilta taidegalleriassa, pizza piknik keskuspuistossa, ystävänpäivä intialaisittain (Linda messis), ja tietty Soundwave 2014 festarit!! (Jossa Green Day oli suvereenisti ylivoimaisen paras livebändi, Kornin seuratessa tiiviisti kannoilla). Kokemus Sydneystä siis oli päätä huimaavan nopea, mutta hauska!
Rannelastan pystyin vihdoin viimeisen viikon aikana jättämään pois (joka luonnollisesti aiheutti pientä naljailua töissä siitä, oliko ranne oikeasti kipeänä ollutkaan..) ;) Kuten vauhdikkaaseen (kömpelön ihmisen) elämään kuuluu, kroppa on täynnä naarmuja ja mustelmia, mutta eikös ne vain kerro eletystä elämästä?
Kaiken kaikkiaan Sydney oli hauska kokemus, mutta mikäli kaupunkiin vielä palaan, haluan hakeutua ennemmin rannan läheisyyteen asumaan. Pari viikkoa asfalttiviidakon ytimessä olisi riittänyt, edelleenkin olen sitä mieltä, että New York on ainoa paikka jossa voisin asua pidempään pilvenpiirtäjien keskellä :) Niin ja mikä vielä tärkeämpää, jatkossa pyrin kyllä asumaan edes omass huoneessa! Omaa asuntoa osaa taas ihan eri tavalla arvostaa tämän kokemuksen jälkeen..
Suru puserossa jouduin kuitenkin kaupungista lähtemään, sillä Linda löysi itselleen työpaikan, johon piti tehdä kolmen kuukauden sopimus. Näin ollen ajatus yhteisestä maaseutuseikkailusta jouduttiin heittämään romukoppaan, ja tästä eteenpäin matka jatkuu taas yksin rinkan kanssa. Saa nähdä, missä seuraavan kerran blogia kirjoittelen, sen näyttää tulevaisuus ;) Hienoja muistoja, paljon uusia tuttavuuksia ja muutaman dollarin rikkaampana lähden siis suuntaamaan kohti uusia elämyksiä!! :)
Formula extra julkaistaan myös piakkoin, stay tuned ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti