Formula 1 -extra ja tulevaisuus

Vihdoin koitti päivä, jolloin piti pakata kimpsut ja kampsut, saapastella lentokentälle ja lähteä ihmettelemään formulahuumaa :). Edellinen ilta (yö) meni projektin päätöskonsertissa ja erityisesti hyvin kosteissa jatkobileissä, joten aamulla vuokraisännän tullessa hakemaan avaimia klo 7.15 (törkeä aika!), vastassa oli suhteellisen huteran oloinen asukki.. Onneksi operaatio ei vaatinut aivotyötä, avaimet isännälle ja takuuvuokrasetelit käteen, sitten viimeiset halit Lindan kanssa ja takaisin sängyn pohjalle. Yhdentoista aikaan oli pakko kerätä se suomalainen sisu kasaan ja aloittaa operaatio pakkaaminen. (Ja voin luvata, etten enää matkusta krapulassa, enkä varsinkaan jätä pakkaamista huonovointiseen aamuun!!.) 

Tuskaisten tuntien jälkeen ihme kyllä lähes kaikki tavarat oli rinkassa ja repussa. Loppuhetken paniikissa sain ilmoituksen lennon olevan myöhässä 1,5h, joten saatoin istahtaa vielä hetkeksi alas vetämään henkeä. Ja olihan se melkoinen kokemus toikkaroida lentokentällä, kun aivot eivät toimineet ja kädet tärisi kuin vanhuksella ;). Mutta perille pääsin suloiseen Melbourneen! Jännä, miten kaikki vaikutti olevan hyvin tuttua, vain ratikkapysäkki oli hetkisen hukassa.. ;) Kylmä siellä kylläkin oli, Katille ja Benille päästessä olin aivan jäässä, mutta toisaalta hikinen tavaroiden kantamisesta (darrassa). 

Mutta ne Formulat!! Albert Parkin alue oli hyvin lähellä St. Kildaa jossa majailin, joten sain ilokseni herätä autojen kaukaiseen pärinään! Pitihän sitä sitten heti perjantaina päivällä lähteä taivastelemaan, ilma oli mitö mainioin ja mieli kevyt loman ansiosta. Kuten aiemmin Naamakirjasta saattoi huomata, päätin hemmotella itseäni ja ostaa pykälää paremman lipun. Ja se kannatti!! Olihan siellä ympäriinsä kaikkea mahdollista tekemistä (esiintyjälavoja, kaljatelttoja, ravintoloita, stunttiryhmiä jne), mutta kyllähän ne autot vei taas meikäläisen koko huomion ;). Ensimmäisenä päivänä kävin katsastamassa pääsuoran pitkän puolen hyvien näköalapaikkojen kannalta, lauantaina kiertelin toisen pitkän sivun -kuitenkin parhain näkyvyys ja tunnelma löytyi sieltä Premium -alueelta. Siellä oli tuolilatsomo, oma baari, vessat ja tärkeimpänä hyvä näkyvyys kaarteisiin 14,15&16 eli viimeisiin käännöksiin ennen maalisuoraa.

Kolmen päivän aikana sain siis seurata autourheilua oikein olan takaa -F1 autojen lisäksi radalla ajoivat julkkikset Mazdan autoilla (josta sai parhaat naurut, tyypeillä kun ei ollut mitään ymmärrystä kilpa-ajosta), Australian suosituin autosarja V8 ja Porchen kilpaluokka. Itse F1 oli tietenkin se hienoin seurattava, mutta äänet oli todellakin paljon pienemmät mitä olin odottanut! Niistä V8 autoistakin lähti paremmat saundit, joten ymmärrän kyllä ympärillä olleiden pitkäaikaiskävijöiden kovan pettymyksen. Mutta desipelien puutteesta huolimatta kokemus oli vailla vertaa, ja suosittelen sitä ehdottomasti kaikille vähintään kerran elämässä, jos vain mahdollisuus löytyy!!

Sitten koitti maanantai, arki ja paniikki -mitä sitä sitten tekisi?!? Päivän tutkittua eri vaihtoehtoja päädyin hyväksymään jo aiemmin tarjotun työpaikan -vaihteeksi maaseudulle (tällä kertaa vielä syrjempään), tarjoilemaan, baaritiskin taakse ja maatilahommia tekemään. Paikka on joku pieni piskuinen maalaispitäjä, mutta asukasluvun pitäisi olla lähempänä 5000 asukasta, eli aikamoinen metropoli edelliseen verrattuna. ;) Tarkoitus olisi tehdä mahdollisimman paljon töitä toukokuun alkuun asti, ostaa auto ja viettää viimeinen kuukausi ajellen itärannikkoa pitkin pohjoisimpaan kolkkaan asti. Pelottavaa ajatella, että Suomeen paluu on alle kolmen kuukauden päästä -niin monta paikkaa olisi vielä näkemättä ja kokemuksia kokematta! Tosin vielä en huomisesta huolehdi, katsotaan ensin missä vaiheessa pääsen krokotiileja moikkaamaan :)

Aurinkoa kaikille maaliskuun päiviin! Ja muistakaas taas laitella niitä kuulumisia tännekin päin!! :)

(Seuraavassa jaksossa paljastuu, miten maalaiselämä sujuu suurkaupungin jälkeen.)