Alku ainakin on lupaava! Täkäläiselle lentokentälle laskeudutaan veden päältä, kiitorata (ja maa) alkaa vain sekunteja ennen kuin kone koskettaa maata. Kone rullailee hiljaa omaa porttia kohti, jotenkin aavistan, että nyt ei oikeesti olla Suomessa -kiitoradan lähes vieressä on mm.paloasema ja autotie :) Ja kuten kuvasta näkyy, myös terminaalialue on vähän erilainen.
Kenttä itsessään on pieni -turistilauma sen sijaan ei! Maahantulojono hakkaa pituudellaan kevyesti LAX:n ikimuistoiset jonot. Toki täällä on vain yksi, hurjasti mutkitteleva nälkävuoden pituinen jono, mutta silti. Ilahduttavaa kyllä jono liikkui koko ajan ja jo 1,5h päästä pääsin läpi.
Sitten tulikin odottelua, etukäteen tilattu lentokenttäkuljetus ei näkynyt, vasta 1,5h myöhemmin kuski tuli. Oli kuulemma ollut liikennettä -jep jep. Maisemat on kyl upeita! Näillä on kaikessa suhteellisen verkkainen tyyli, joten auringonlasku jäi tältä päivää näkemättä. Huomenna sitten :)
Saatuani kamat hotellille ja hellemekon päälle lähdin metsästämään murkinaa. Länsimaiselle tyylille uskollisena päädyin syömään turvallista pastaa -tosin kalaongelman huomioiden se tänään sallittakoot.. Hotellin respa nauroi päin naamaa ku kerroin allergiasta -ainakin katkarapuja on about joka ruoassa, joten huomenna piikki mukaan kun meen ruokailemaan :) Niille siis ken ei tiedä, olen allerginen kaikelle merenelävälle..
Onhan tämä jännää, pitkästä aikaa ihan yksin reissussa oudossa mestassa. Mutta eiköhän tunnelmaan totu pian ;) toistaiseksi niitä paljon kehuttuja surffipoikia ei ole näkynyt, kaduilla oli lähinnä turistikrääsää kauppaavia paikallisia "miis, kam heer. Luuk, veri nais, jees?" Ja keski-ikäisiä pariskuntia.. Mutta ehkäpä huomenna on parempi onni.
Nyt pehkuihin ja unta kuulaan, että jaksaa huomenna ihastella ympäristöä ja ottaa aurinkoa. Rankkaa ;)
Ja rakkaat muruset -odottelen niitä Teidän kuulumisia!! Vasta muutama urhea intiaani on kirjoitellut, eli viestejä tänne päin kiitoooos!! <3 Lausekin ilahduttaa, ei tartte siis tuntea rimakauhua näiden mun sepostusten pituudesta!
Onhan tämä jännää, pitkästä aikaa ihan yksin reissussa oudossa mestassa. Mutta eiköhän tunnelmaan totu pian ;) toistaiseksi niitä paljon kehuttuja surffipoikia ei ole näkynyt, kaduilla oli lähinnä turistikrääsää kauppaavia paikallisia "miis, kam heer. Luuk, veri nais, jees?" Ja keski-ikäisiä pariskuntia.. Mutta ehkäpä huomenna on parempi onni.
Nyt pehkuihin ja unta kuulaan, että jaksaa huomenna ihastella ympäristöä ja ottaa aurinkoa. Rankkaa ;)
Ja rakkaat muruset -odottelen niitä Teidän kuulumisia!! Vasta muutama urhea intiaani on kirjoitellut, eli viestejä tänne päin kiitoooos!! <3 Lausekin ilahduttaa, ei tartte siis tuntea rimakauhua näiden mun sepostusten pituudesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti