Aika palata takaisin Balille. Viikko Gili Trawangilla on ollut erittäin muistorikas ja rentouttava. Saarella ei siis ole mitään moottoriajoneuvoja. Kaikkialle liikutaan pyörällä, kävellen tai hevosvankkureilla. Suurin melu tulee moskeijasta, jonka "jollotus" kuuluu ympäri saaren 5 kertaa päivässä ja kukkojen kiekumisesta (joita on oikeesti ihan joka nurkalla).
Täällä siisteys on todella suuri asia; kaikkialla sisätiloihin mennessä tulee jättää läpsyt ulkopuolelle -siis kaikkialle, esim kauppaan tai ravintolaan mennessä. Jengi lakaisee rappuja ja tietä/pihapolkuja koko ajan, täällä ei asfalttia tunneta eli roskat lakaistaan hiekkatieltä. Mooonta kertaa päivässä.. Niin ja hiekka esim. sukelluskoulun kahvilan alueella tasoitettiin joka välissä haravoimalla!
Ruoka on ollut herkullista, paikallinen ruoka erityisesti eikä niissä ole ollut (ainakaan paljoa) mereneläviä. Paikallinen kertoikin, ettei Lombokin ruoanlaitossa käytetä katkarapu- tai muita tahnoja kuten Balilla.
Sitten se tärkein -meitsi otti ja suoritti sukelluskurssin!! Kurssi oli käsittämättömän hieno sekoitus jännitystä, pelkoa, ihastusta ja wow-hetkiä :) Ensimmäinen päivä vietettiin uima-altaassa harjoitellen laitteisiin kuuluvia perusjuttuja ja teoriaa. Toisena päivänä mentiin sitten mereen, ekat sukellukset oli 12m syvyyteen. Näimme ihan huigean kokoisia kilppareita, kaikenkokoisia ja -värisiä kaloja ja vauvahain! Osa ehti näkemään myös aikuisen hain, itse pyristelin siinä kohtaa "takarivissä" koittaen saada tasapainon kohdilleen, joten iso fisu jäi näkemättä :(
Mutta hauskaa oli! Meitä oli 5 oppilasta, paikallinen opettaja A-An ja eurooppalainen opettajan tutkintoa suorittava Anna. Täytyy vain nostaa hattua, he olivat superammattilaisia, kärsivällisiä ja hauskoja! Kolmantena päivänä käytiin sukeltamassa 18m syvyydessä Vielä kahdessa eri paikassa. Tuolloin pystyin jo nauttimaan nähtävyyksistä eikä koko aika mennyt hengityksen, paineen tasauksen, tasapainon, maskin ja hapen riittävyyyden ajatteluun ;)
Toisena päivänä hienoimmat hetket oli nähdä lauma pikku haikaloja ja mustekala (joka vaihtaa ihan käsittämättömällä tavalla väriään!).
Illalla vaihdettiin sitten porukalla vapaalle, syötiin, juotiin ja tanssittiin ohjaajien ja muiden oppilaiden kera. Ja hauskaa oli! ;) Nyt sitten onkin aika hypätä paattiin ja takaisin Balille, jonne Lindan sukulaisineen on tarkoitus saapua. Mielettömät muistot tästä osasta reissua jäi, katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti